Koronapandemiatilanne on ryöstäytymässä hallitsemattomaksi. Jo kohta kolmatta vuotta on yritetty erinäisin keinoin tukahduttaa taudin leviämistä ja vähintäänkin varjella kansoja vaarallisimmalta, tappavalta muodolta, mutta virus muuntuu aina uudelleen ja rokotusten kehittäjät ovat aina askelen jäljessä.

Nyt on menossa kolmas rokotuskierros. Olen harmissani siitä, että tuplasti riskiryhmäläisenäkään en ole onnistunut saamaan ajoissa kolmatta rokotusaikaa, vaikka nyt rokotetaan jo kaikenikäisiä, jopa lapsia. Helsinki ei ole hoitanut tätä hyvin. Espoolainen ystäväni, jolla on sama tilanne eli riski-ikä ja -sairaus, sai kolmannen rokotteen jo yli kolme viikkoa sitten. Minä saan sen huomenna eli alkuperäisen suunnitelman mukaan kuuden kuukauden kuluttua edellisestä, joten immuniteetti on voimassa vasta 20.1. alkaen. Aiemmin ei riskiryhmäläisellekään rokotusaikoja herunut, vaikka muille rokotusväliä lyhennettiin kuukausilla.  Ennen tammikuun loppupuolta ehdin altistua koulussa lähes kahden viikon ajan. Tapaan satakunta oppilasta viikossa ahtaissa luokkatiloissa, joita ei voi tuulettaa (ei ole ikkunoita). Oppilaista osa on matkaillut loman aikana Keski-Euroopassa tai Lapissa tai tavannut sukulaisiaan. Pienimmät oppilaat aivastelevat ja yskivät sumeilematta päin naamaa. Kuinkahan monta päivää pystymme koulua pitämään ennen kuin kaikki opettajat ovat saaneet tartunnan tai joutuneet karanteeniin? Mistähän saadaan sitten sijaiset? Seitsemänkymmentä sijaista päivässä? 

Kannatan lämpimästi muutaman viikon etäkoulua, vaikka opetusministeri siihen nihkeästi suhtautuukin. Kenen etu olisi se, että oppilaat ja opettajat olisivat seuraavat viikot sairaina tai karanteenissa? Mieluummin kunnossa ja opiskelemassa, vaikkakin vähän eri tavalla kuin tavallisesti. Muutama viikko ei myöskään romuta kenenkään opintoja sen enempää kuin karanteeni ilman opetusta.

Historiankirjoista on tullut luettua entisajan pandemioista kuten mustasta surmasta ja espanjantaudista. Aika jännittävää ja erikoista on nyt elää keskellä nykyaikaista, paljon laajemmalle levinnyttä pandemiaa. Silloin ei matkusteltu ympäri maailmaa kuten nyt, joten pandemiatkaan eivät kuitenkaan päässeet leviämään yhtä laajalle. Silloin ei myöskään ollut korkeatasoista terveydenhoitoa kuten (länsimaissa) nykyisin. Seuraavat sukupolvet, jos sellaisia vielä tähän maailmaan ehtii syntyä, lukevat covid-19:stäkin historiankirjoista. Ehkä he myös jälkiviisaina miettivät, miksi ei tehty sitä tai tätä. Nyt parhaat tieteiden edustajat yrittävät mahdollisimman nopeasti selvittää viruksen ominaisuuksia ja siihen tehoavia rokotteita ja lääkkeitä. Uutta tietoa onkin karttunut suorastaan hurjaa vauhtia.    

Jos olisi pari vuotta sitten kerrottu, että poikkeustila kestää enemmän kuin kaksi vuotta (kuinkahan monta lopulta oikeasti?), se olisi kuulostanut käsittämättömältä. Ehkä oli parempi, ettei tiedetty. Virheitäkin tehtiin, kun ei paikkansa pitävää tietoa viruksesta vielä ollut. Pahin oli se, että vanhukset jätettiin yksin eikä edes kuolevien luokse päästetty lähiomaisia. Siitä on tullut monille elinikäisiä traumoja. Onneksi oma äitini pääsi pois juuri ennen koronan alkamista ja sain olla hänen vierellään lähdön hetkellä. Sairaalan toiminta nopeutti hänen kuolemaansa: ei saanut kuukauteen nousta sängystä, vaikka kävelevänä meni sairaalaan, kunnes nostettiin ylös ja alettiin "kuntouttaa" kävelyttämällä, jolloin hän sai sydäninfarktin. Vasta sen jälkeen alettiin antaa verenohennuslääkettä uusien tulppien ehkäisyyn. Lopulta siirrettiin sairaalasta hoitokotiin kuolemaan. Kaikki tämä oli ihan hirveää, mutta jos kaikki olisi mennyt toisin, olisi ehkä korona ehtinyt alkaa levitä enkä olisi päässyt hänen vierelleen. Kuinkahan monia kauheita tarinoita muilla ihmisillä mahtaakaan olla omien rakkaiden vanhustensa kohtalosta?

Nyt näyttäisi siltä, että omikron-variantti ei aiheuta vakavaa tautia niin usein kuin aiemmat versiot. Tehohoitopotilaiden määrä ei ole noussut samassa suhteessa kuin tartunnan saaneiden. Se on hyvä. Sairaalahoidon tarve kuitenkin on lisääntynyt samaan aikaan kun hoitohenkilökuntakin sairastuu ja työntekijöistä on pulaa. Yhteiskunta saattaa tulevina viikkoina joutua kokemaan erilaisia ongelmia ihmisten jäädessä pois töistä joko sairastamaan tai karanteeniin. Jouduin itse tänään menemään lääkäriin bussilla. Odottelin bussia pysäkillä lähes vartin, sillä kaikki meiltä keskustaan menevät bussit olivat kymmenen minuuttia myöhässä. Onneksi olin lähtenyt ajoissa. Sellainen parannus oli tapahtunut ainakin tämän päviän kyytien osalta, että kummassakin bussissa oli vain yksittäisiä ihmisiä (vanhahkoja miehiä) ilman maskia. Viime viikolla heitä vielä oli joka bussissa viisi kuusi. En muuten ole vielä nähnyt yhtään raksamiestä maski päässä bussissa. Mikähän heitä estää käyttämästä maskia?

Onneksi on vielä tämä viikko lomaa ja onneksi saan rokotuksen huomenna. Ministerit ehtvät vielä katsella tartuntalukuja ja miettiä strategiaansa ensi viikon osalta. Rajoitustoimia tarvitaan, ettei koko kansa sairasta samaan aikaan. Kuulemma jokainen tulee taudin jossakin muodossa joskus saamaan ennen kuin siitä päästään eroon. Toivon lievää tai oireetonta tautia kaikille!