Viime vuosikymmenet erinomaisen työterveyshuollon piirissä olleena olen kuullut terveyskeskusten vaikeuksista vain tiedotusvälineiden kautta sekä omaisten kertomana. Jokainen kunta ja kaupunki on varmaan omanlaisensa, mutta nyt on kertynyt omakohtaistakin kokemusta. 

Kävin eilen omalla terveysasemallani. Tiesin, missä se on, sillä olen aiemmin käynyt siellä sikainfluenssarokotuksessa ja korvahuuhtelussa. Nyt olin saanut puhelimitse ajan kolme viikkoa sitten ja terveydenhoitajan mukaan ollut tavattoman onnekas, kun onnistuin niin nopeasti saamaan peruutusajan. Tänään luinkin lehdestä, että yleensä menee kuukaudesta puoleentoista, jos ei ole kiireellinen tapaus.

Ensimmäinen huomio terveysasemalla oli se, miten hiljaista siellä oli. Tunsin olevani ainoa potilas. Seinillä olevien ohjeiden perusteella päättelin, että aina ei ole yhtä rauhallista: "Palvelemme teitä järjestyksessä. Huutaminen ja rähjääminen eivät nopeuta hoitoon pääsyä" jne. Merkille pantavaa oli, että jokainen ohitseni kulkenut työntekijä tervehti minua hymyillen! Tuntui todella mukavalta. Menin odottamaan lääkärin oven taakse, ja minut kutsuttiinkin pian sisään. Lääkäri oli miellyttävä ja asiallinen - ja nuori. Sain passituksen lisätutkimuksiin ja reseptini uusittua.

Tänään menin sitten tutkimuksiin kaupunginsairaalan labraan ja röntgeniin. Labrassa sai jonottaa melko pitkään, kun tuli ilman ajanvarausta niin kuin minä. Kokeet sujuivat nopeasti ja kohtelu oli ystävällistä ja hymyilevää. Jäi hyvä mieli. Huomasin houkuttelevan puuromainoksen ja kävin vielä sairaalan valoisassa kahvilassa aamupalalla, kun en ollut saanut aamulla syödä. Nam, oli herkullista ruispuuroa voisilmällä. Palvelu oli taas ystävällistä ja huomaavaista.

Röntgenissä en huomannut vuoronumero-ohjeistusta, kun sen edessä seisoi juuri leveäharteinen potilas. Menin suoraan luukulle, mutta minut ojennettiin nopeasti takaisin aulaan. Sen jälkeen uusi ilmoittautumisyritys numerolappu kourassa sujui asiallisesti, mutta sävy oli  tylyhkö. Röntgenhoitaja oli tehokas mutta vakava, ja hänellä oli suomen kielessään vahva aksentti.

Kaiken kaikkiaan oman kokemukseni mukaan julkinen terveydenhoito toimii ihan hyvin. Jonot hoitoon pääsyyn ovat pitkät, mutta kun se onnistuu, hoito on hyvää, useimmiten myös ystävällistä. Arvelen, että äkillisessä tapauksessa hoitoon pääsisi saman tien. Surullista vain, että näin hyvin eivät taida asiat olla kaikkialla Suomessa. Terveyskeskukseen saattaa olla kymmenien, jopa satojen kilometrien matka, eikä siellä välttämättä ole edes lääkäriä. Kunpa tämä asia saataisiin kuntoon, niin että kaikilla olisi mahdollisuus saada tarvittaessa kunnollista hoitoa. Se tulisi pitemmän päälle takuulla myös edulllisemmaksi.

Jäin miettimään myös sitä, kuinka tärkeää on, millä mielellä ihminen tekee työnsä. Aina ei ole paras päivä, ja huolia ja murheita voi tulla jokaiselle, mutta toivoisin, että erityisesti hoitoalalle hakeutuisi vastaisuudessakin pohjimmiltaan empaattisia, palveluhenkisiä, lämminsydämisiä ihmisiä. Erityisen tärkeää se on silloin, kun potilaina tai asiakkaina on vanhuksia tai kovasti sairaita ihmisiä. Se ei ollut minun tilanteeni tänään, mutta kyllä tuli hyvä mieli jokaisesta hymystä tai myötämielisestä sanasta, jonka sain osakseni.