Lähdin taas reissuun raideliikenteellä, Pasilasta. Ensin kuulutettiin, että juna ajetaan kahtena erillisenä junana raiteelta 3 poikkeuskalustolla. Tätä toisteltiin yli puolen tunnin ajan. Ihmiset odottivat laiturilla 3 miettien, kumpikohan osa tulee ensin. Sitten ilmoitettiin, että lähtö viivästyy.  Sen jälkeen tuli ensimmäinen juna, joka oli menossa Vaasaan. Osa ihmisistä nousi siihen, muutama tuli takaisin, koska ilmeisesti oli sittenkin väärässä junassa. 

Sitten yhtäkkiä tuli yksi kuulutus, jossa ilmoitettiin, että Jyväskylään menevä juna lähteekin raiteelta 4. Samassa juna tulikin ja nousimme siihen. Sisällä oli iso sählinki myös, koska istuinnumerot eivät pitäneet paikkaansa, koska oli eri runko - paikat sai siis valita vapaasti. Eräs matkustaja vetäisi kuitenkin niin sanotusti herneet nenään, koska hän halusi lapsineen istua juuri heidän lippuunsa merkityillä paikoilla. Muut joustivat ja siirtyivät istumaan muuanne. 

Toinen matkustaja alkoi ihmetellä, mihin hänen seurueensa on joutunut. Soitettuaan heille hän sai tietää, että nämä odottivat edelleen laiturilla 3. En ihmettele, sillä asia kuulutettiin vain juuri ennen junan lähtöä. Toistokuulutuksen peitti asemalle jo porhaltaneen junan pauhu. Mahtaako VR korvata mahdollisen taksikyydin määränpäähän?

Saa nähdä, mihin aikaan ollaan perillä. Myöhästymiset eivät sinänsä ole uutta. Pikemminkin hämmästyttää, jos ollaan ihan aikataulussa ilman mitään hämminkiä. Junamatkat ovat todellakin pieniä arkielämän seikkailuja. Ne myös saavat jäyhät suomalaiset juttelemaan keskenään, kun ollaan samassa liemes - ei kun junassa.

 

Jatkokommentti seuraavana päivänä:

Pääsimme lopulta määränpäähän 11 minuuttia myöhässä. Ihan hyvä suoritus. Laiturille jääneet matkustajat ostivat uudet liput seuraavaan junaan. Korvauksista ei ole kai mitään takeita. Minä matkustan edelleenkin junalla (tälläkin hetkellä), mutta varaudun siihen, etten pääse oikeaan aikaan sinne minne piti. Tänään ollaan ihan aikataulussa - ainakin vielä.