Tulin käymään vanhaan kotikaupunkiin, josta muutin pois 25 vuotta sitten. Täällä tulee aina vähän kummallinen olo. Tavallaan paikat ovat hyvinkin tuttuja, mutta tavallaan eivät kuitenkaan, kun niin moni asia on muuttunut ja eri ihmiset asuvat täällä nyt. Monethan eivät olleet edes syntyneet vielä silloin, kun muutin täältä pois. 

Joitakin ihmisiä katsoessa tulee epämääräinen aavistus, että olen jossakin vaiheessa tavannut heidät. En kuitenkaan kunnolla tunnista, kun on ikäkerrostumaa sen verran tullut heidän olemukseensa... Samoin tietysti myös minun, joten oletan voivani liikkua täällä incognito. Oikeasti tuttuja täällä asuu enää vähän, ja heitäkin tapaan harvoin. 

Aiemmin täällä käyminen ahdisti. Kutsuin sitä Kauppakatu-angstiksi. Pienessä kaupungissa tuntui aina siltä, että muut määrittelivät sen, kuka olen. Sellaista tunnetta ei ole koskaan ollut nykyisessä kotikaupungissani, jossa tunsin heti viihtyväni loistavasti. Pian olen asunut siellä kauemmin kuin täällä. Nykyisin ei enää ahdista, koska kaupunki on muuttunut ja olen itse muuttunut niin paljon. Tunnen kyllä nostalgian häivähdyksiä ja monia jo unohtuneita muistoja palaa täällä kulkiessa mieleen. Joskus mietin, millaista täällä olisi asua tällä elämänkokemuksella ja tässä elämänvaiheessa. Ainakin muuttaisin sellaiseen kaupunginosaan, johon minulla ei olisi mitään siteitä ennestään. Sinänsä kaupunki on viehättävä, luonnonläheinen ja moderni. Sopivan kokoinen tämänkokoisesta tykkääville. :-)