Huomenna on laskiaissunnuntai. Se tietää sitä, että ensi keskiviikkona alkaa paastonaika. Seitsemän vapaata viikkoa tai paaston ja itsetutkistelun aika, kuka mitenkin sen itselleen määrittelee. Olisi kuitenkin mahdollista löytää ulkoinen syy terästäytymiseen jossakin repsahduttavassa asiassa tai syventyä paremmin hyvän elämän kysymyksiin pääsiäistä odotellessa.

Olen viime vuosina pitänyt karkkilakkoa paastonajan ajan. Ensimmäisillä kerroilla oli tosi vaikeaa - ajattelin erilaisia suklaamakuja vähän väliä. Vuosi vuodelta on helpottanut. Muutaman päivän tekee kauheasti mieli varsinkin suklaata, mutta stten alkaa hellittää. Lopulta pääsiäisenä ensimmäiset suklaamunat tai muut karkit maistuvat niin käsittämättömän imeliltä, että ihmetyttää, miten on voinut sellaisia ahtaa itseensä määrättömästi. Ja kuitenkin: joidenkin viikkojen kuluttua tilanne on taas entisellään.

Tänään sain innostettua ensin veljenpojan ja sitten myös hänen isänsä mukaan karkkilakkoon. Lupaukset on helpompi pitää, jos ne on tehnyt julkisesti ja nolottaa enemmän, jos joutuu toisille myöntämään, kuinka heikko on. (Samasta syystä tätä tähänkin naputtelen.)

Toivon kuitenkin hartaasti, ettei paastonaikani keskity vain karkkien välttelyyn. Elämässäni olisi paljon tärkeämpääkin korjattavaa. Toivon, että jotenkin ihmeellisesti saisin puhtia näihin muihinkin asioihin. Olisi ihan välttämätöntä liikkua enemmän. Jos ei lunta tule, en voi jäädä vain huokailemaan vaan pitäisi saada itsensä ripeille kävelyille tai hölkkäämään. Sekään ei kuitenkaan ole tärkein, vaan pitäisi löytää aikaa hiljentymiseen ja ajatteluun. On niin paljon sellaista, minkä koen hyvin tärkeäksi mutta mille en kuitenkaan saa järjestettyä aikaa. Kuinka tärkeää se silloin oikeasti on? 

Huomaan, että minun on entistä vaikeampi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. On vaikea keskittyä lukemiseen, on vaikea keskittyä rukoilemiseen. Ajatukset harhailevat tai nukahdan. Lukemisessa esteenä on myäs vasemman silmän näköongelmat. Kun luettavan sivun keskiosaa eli tarkan näön aluetta ei näe tarkasti, silmä mene automaattisesti kieroon tai kiinni, ja lukeminen jää toisen silmän tehtäväksi. Se taas väsyy liikaa ja saa pysäyttämään lukemisen tai nukahtamaan. Nyt yritän tehdä näille asioille jotakin, jotta voisin käyttää aikaani enemmän oikeasti tärkeisiin asioihin. Pitäisiköhän ruveta lukemaan seisaallaan?

Toivon joka tapauksssa, että alituinen kiireen tuntu väistyisi ja voisin sen vähän vapaan ajan, joka minulla päivittäin on, käyttää sellaiseen, mikä oikeasti rakentaa ja antaa uusia ajatuksia. Jättäisin vähemmälle sen, mitä en itsekään arvosta.

Tervetuloa, paastonaika. Puhdista ja avarra sieluani ja henkeäni. Valmista pääsiäisen riemuun.