Hesarissa kerrottiin 39-vuotiaasta miehestä, joka elää työmarkkinatuella ja välttelee työhön menemistä. Pakollisissa työhaastatteluissa hän kertoo, ettei halua työtä vaan on paikalla, "koska työkkäri pakotti". Hänet on aikanaan kasvattanut yksinhuoltajaäiti, joka teki kolmea työtä. Tulee mieleen sananlasku: Ahkera äiti kasvattaa laiskoja lapsia.

Miehen mielestä asiassa ei ole mitään kummallista. Hän ei vain halua tehdä työtä, koska työt eivät häntä kiinnosta. Viimemmäksi hän kirjoitti kirjan, joka kertoo miehestä, joka ei halua tehdä työtä. Kirjan nimi on sattuvasti Röyhkeys. Toimittajan kyseltyä tarkemmin hänen ideologiaansa (koska hän kertoi olevansa ideologisista syistä työtön), ei tuntunut löytyvän mitään järkevää. Hänen mielestään pitäisi pikimmiten siirtyä kansalaispalkkaan, niin että vain ne tekisivät työtä, joita se oikeasti kiinnostaa, "jotka haluavat sen talon ja auton". Kuulosti sitlä, ettei hän edes oikein ymmärtänyt kysymystä, kun toimittaja halusi tietää, kuinka tällainen  yhteiskunta rahoitettaisiin. Ehkäpä hän on sitä mieltä, että rahaa otetaan pankin seinästä, ja esteenä kätevälle uudelle yhteiskuntamallille on vain se, että paha halitus ei suostu kustantamaaan työnvieroksujien elämää. Ehkäpä hänen olisi omasta mielestään pitänyt heti työuran aluksi päästä rahakkaampiin hommiin - koulutusta kun hänellä on ruokataloustyöntekijäksi ja työkokemusta vain niukasti pienistä pätkistä.

Luultavasti kyseinen miekkonen ei ole ainoa laatuaan. Hän vain kehtaa julkisuudessa kertoa ajatuksistaan. Kirjan kirjoitettuaan häntä varmasti haastatellaankin eri medioissa. Ajattelen kuitenkin, että yhteiskunta on epäonnistunut hänen suhteensa, kun hän on voinut parikymmentä vuotta keplotella väistelemällä kaikkia työmahdollisuuksia. Järjestelmä, joka on luotu heikoimpien tukemiseksi, saa usein oheensa siipeilijöitä, jotka yrittävät hyötyä tilanteesta toisten kustannuksella. Mahtaako hän koskaan ymmärtää, miten yhteiskunta oikeasti toimii ja miksi kaikkien työpanos on tärkeä? 

Tulee mieleen toinen ääripää työasiassa: työpaikasta haaveilevat valtavan työintoiset  lievästi kehitysvammaiset ja muutkin vammaisryhmät,  joille ei löydy paikkaa työelämässä. Heille sopivia tehtäviäkin olisi mutta palkkaamiseen tarvitavaa hyvää tahtoa ei. Joitakin suorataan riistetään siten, että he pääsevät työtoimintaan, mutta siitä maksetaan vain ahkeruusrahaa, joka saattaa olla pienempi kuin päivittäisen työmatkan ja lounaan kustannukset. Miksi ihmeessä tämä joukko ei saa toimia yhteiskuntaa rakentavasti, kun halua ja taitojakin on? Heiltä tuskin heruisi ymmärrystä työtävieroksuvalle 39-vuotiaalle, jota ei huvita tehdä työtä.

 

Monesti käy niinkin, että jokin tukimuoto laajenee niin suureksi, ettei sitä enää hallitse kukaan. Ihmetystä herätti tieto, että  12000 helsinkiläistä  kotitaloutta saa asumistukea, siis heidän vuokransa maksetaan joko osittain tai kokonaan yhteiskunnan pussista, verorahoista. Kaikki veronmaksajat siis osalllistuvat heidän asumiskuluihinsa, monet maksaen samalla omia kalliita asumiskustannuksiaan vuokrina tai lainoina. Näin on pakko tehdä, koska asuminen pääkaupunkiseudulla on niin kallista, että ilman tukea täältä joutuisivat lähtemään kaikki pienituloiset, työttömät, pieneläkeläiset, yksinhuoltajaperheet jne. Hoitajia, poliiseja, lastentarhanopettajia, siivoojia ym. ammattiryhmiä kuitenkin ehdottomasti tarvitaan.  Tilanne on kehittynyt vuosien ja vuosikymmenten aikana. Samalla toiset tahot ovat hyötyneet asuntojen hinnannoususta ja valtavasta rakentamistarpeesta ja käärineet huomattavat voitot pussiinsa. Järjestelmää on vaikea enää purkaa ja saattaa asumiskuluja sellaiselle tasolle, että kaikkien palkka riittäisi kohtuulisiin asumismenoihin.  

Kaikesta huolimatta toivon, että hyvinvointiyhteiskunta säilyy, niin ettei vakava sairastuminen, työttömäksi jääminen tai muu henkilökohtainen katastrofi vie elämisen edellytyksiä kokonaan. Ihminen ei ole oman onnensa seppä aina ja kaikkialla, vaan toisten lähtökohdat ovat erilaiset kuin toisten. Siipeilijät ovat oma pieni ryhmänsä, joille tarvittaisiin henkilökohtaista kurinpalautusta. TE-keskus jo ottikin Röyhkeyden kirjoittajan tapauksen tutkittavakseen...