Joka vuosi haaveilen siitä, että voisin oikeasti valmistautua pääsiäiseen ja käyttää myös paastonajan viisaasti. Koskaan en kuitenkaan pääse  minkäänlaiseen tavoitteeseen. Karkkilakkko on ainoa pieni yritys luopua jostakin turhasta, mutta - kuten Armaani kävi juuri huomauttamassa - jos en karkkeja syökään, tulee popsittua muuta makeaa korvikkeeksi, kuten tällä hetkellä rusinoita ja äsken jugurttijäätelöä. En siis oikeasti saa paastottua mistään. (Nettipaastoa, tai edes iltapäivälehtipaastoa, harkitsin, mutta se osoittautui heti mahdottomaksi, vaikka olisi tehnyt minulle todella hyvää.) 

 

Silti ajattelen, että on hyvä edes tiedostaa, että on paastonaika. Juhla tuntuu suuremmalta, kun on odottanut sitä jollakin tavalla. Olkoonkin se sitten vain karkkilakko. Oikeasti tekee juuri nytkin kauheasti mieli suklaata. Ehkä se sitten ensi sunnuntaina maistuu todella hyvältä.  

 

Pääsiäisyönä yritän aina pysyä hereillä radion äärellä niin kauan, että kuulen ortodoksisesta pääsiäisyön palveluksesta Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnan, jossa hän mainitsee paastossaan epäonnistuneet - että aiekin tulee palkituksi. Armollista.

 

Tämän hiljaisen viikon aamuina olen kovasti hämmästynyt kuunnellessani radiosta päivän mietelausetta kello seitsemän. Tämän viikon aiheena on syöminen! Tänään luettiin Brillant-Savarinin kuvausta naispuolisesta herkuttelijasta. Miksi ihmeesssä suuren paaston tärkeimmällä viikolla otetaan tuollainen aihe? Onko se tarkoituksellista kiusaa vai täydellistä tietämättömyyttä? Kaikki muut vuoden viikot sopisivat aiheeseen paremmin. 

 

Tänään osallistuin pieneen hiljaisuuden rukoukseen. Se sisälsi 20 minuutin hiljaisuuden pienessä ryhmässä. Tuntui todella hyvältä, vaikka ryntäsin sinne vauhdilla hektisen työpäivän ja koulutuksen jälkeen. Ajatukset sinkoilivat sinne tänne niin kuin aina, mutta silti olin tyytyväinen, että tulin meneeksi. Sopi hyvin hiljaiseen viikkoon. Huomenna menen samaan paikkaan viettämään ensimmäisen ehtoollisen muistoa ja kokemaan alttarin verhoilun mustaan. Pitkäperjantain karun koruton jumalanpalvelus on yksi vuoden vaikuttavimmista.

 

Hän kulkee tietä kaiken luomakunnan. / Hän kulkee tietä kaiken luomakunnan. / Se täytyy loppuun kulkea. / Ja elämän se antaa. / Ja elämän se antaa.

 

 

PS Fonttikoon säätely on todella hankalaa. Suurinkin fontti on niin pieni, etten itse tahdo nähdä lukea sitä. Yllä olevan isohkon mutta paksun fontin sain aikaan merkitsemällä koko kirjoituksen otsikoksi. Harmittaa tämä alustan kankeus.  Tässä kirjoittaessa kaikki näyttää hyvältä, mutta tallennuksen jälkeinen tila on aina yllätys. Tämä huomautus näyttää tosi pieneltä kirjoitusvaiheessa, mutta tallennettuna se suurenee! Epäloogista...