Istun taas junassa. Jokainen matka on omalla tavallaan kiinnostava ja erilainen. Tällä kertaa on pakko istua kuulokkeet korvilla ja kuunnella musiikkia (Messiaen tällä hetkellä...). Lähistöllä nimittäin sijaitseeJunakailottaja. Tämänkertainen on nuorehko nainen, joka puhuu puhelimeen. Ei siinä mitään, mutta kun joka lauseessa (joita virtaa kiihkeässä tempossa) on vähintään yksi kirosana. Sitä ei vain jaksa kuulla. Nyt ymmärrän, miksi lähistölläni kaikilla muillakin on kuulokkeet... 

Menomatka sujui täsmällisesti aikataulussa. Sitä vain ihmettelin, että jouduin lemmikkivaunuun vastakkaiselle paikalle, vaikka molemmat ovat erikseen toivottavia paikkatyyppejä enkä todellakaan toivonut kumpaakaan. Olisin toivonut allergiapaikkaa, mutta pendolinoissa ei niitä ole. Nyt siis samassa vaunussa  oli neljä koiraa ja yksi kissa. 

Ulkona on pimeää. Satunnaisia valotäpliä vilahtelee ohi silloin tällöin, mutta pääasiassa ei ole aavistustakaan maisemasta ympärillä. Tunnelit erottuvat kuitenkin äänen perusteella. Nyt huristimme erään aseman ohi. Tämä juna ei turhia pysähtele.

Olisi kiinnostava tietää, millainen sisäinen elämä on itse kullakin matkustajalla.  (Yhden päänsisältöhän onkin kaikkien tiedossa, tahtovatpa tietää tai eivät). Jaha, lähinnä istuva aloitti omaan luuriinsa matkakuvauksen Thaimaasta. Minulla soivat nyt Siionin virret. Takuulla eksoottisinta kuunneltavaa tässä vaunussa... 😉