Viikonlopuksi tulee yövieraita. Päätin leipoa. Ensin tein pullaa, ja kaikki sujui tavanomaisesti. Tuli hyvä tuoksu kotiin. Kiirettä sinänsä piti, sillä oli vielä huomisen sukukokouksen valmisteluja paljon tekemättä. 

Illalla päätin tehdä vielä suklaakakun Hesarin uuden ohjeen mukaan. "Kärsimättömän suklaakakku" kuulosti tässä tilanteessa  hyvältä. Ryhdyin toimeen. Taikina näytti kyllä hiukan oudolta, mutta arvelin sen johtuvan siitä, etten ollut mitannut rasvaa kovin tarkkaan. Taikina ei myöskään levittynyt kunnolla, joten uunista tullessaan kakku näytti aika kökköiseltä. Päätin, että maistamme sitä itse emmekä kenties sen näköistä kakkua tarjoa ollenkaan vieraille. Kun haukkasin kakkua, se oli tarttua kitalakeen: kamala maku! Tajusin heti, että SOKERI puuttuu. Katsahduin keittiöön ja havaitsin, että Armaani oli kakkua maistettuaan vienyt palasensa tiskipöydälle. Päivittelin ja pahoittelin tapahtunutta. Vastaus: "Pitäisi katsoa, mitä resptissä käsketään laittaa ja tehdä sen mukaan." Hm. Mietin reseptiä. Kyllähän siinä tarveainelistassa sokeri mainittiin, mutta teko-ohjeessa ei. Kehotettiin sekoittamaan kuivat aineet, mutta yleensähän niihin kuuluvat vain jauhot. Sokeri on laitettu jo munien kanssa. Voih. Hukkaan meni se aherrus ja kompostiin kakku.