Tänään aamulla pyöräillessä sattui neljä tavanomaisesta poikkeavaa asiaa. Ensin edelläni mutta ajoradalla ajanut bussi teki äkkijarrutuksen ja huudatti äänimerkkiä. Vastaan oli tullut henkiläauto, joka koukkasi bussin eteen väistäessään kadun varteen pysäköityä toista autoa. Bussi jäi seisomaan aika pitkäksi aikaa, samoin sen takana olleet autot. Arvelen, että kuski odotti sydämentykytyksen rauhoittumista. Olisihan tilanteessa voinut käydä todella huonosti.

Toinen yllättävä tapaus sattui ohitettuani aseman ja siirryttyäni metsätielle. Vastaan tuli kävellen sympaattisen näköinen mies, joka hymyili minulle aurinkoisesti. Tuli hyvä mieli!

Jatkoin sitten matkaa. Seuraava erikoinen tapaus sattui  myös metsäreitillä. Siellä on usein koiranulkoiluttajia. Tällä kertaa olin ohittamassa dalmatiankoiraa, jonka arvelen nähneeni ennenkin, kun se murahti vihaisesti ja yritti käydä kimppuuni. Onneksi taluttajalla oli hihna kädessä kiinni ja hän onnistui kiskaisemaan koiran pois ennen kuin sen hampaat olivat pohkeessani. Lähestyessäni taluttaja oli selin, ja huonolla tuurilla koira olisi saattanut päästä irti, mutta onneksi niin ei käynyt.

Neljäs tapaus sattui jonkin matkaa edempänä. Eteeni ilmestyi mies risteävältä kävelytieltä. Kun hän huomasi minut, hän pysähtyikin paikalleen ja epäröi suuntaa, johon mennä. Minäkään en tiennyt, mihin hän oli menossa, joten oli vaikea päättää, ohittaako hänet oikealta vai vasemmalta. Onnistuimme poistumaan osumatta toisiimme.

Loppumatka sujui ilman erikoisia sattumuksia. Tuntui kuitenkin, että suojelusenkelillä oli ollut tavanomaista kiireisempi aamu kanssani. Kiitos, ettei mitään vakavaa sattunut!