Järkyttää lukea uutisia viimeaikaisista murhista. Milloin surmaa isä koko perheensä, milloin ampuu nuori mies koulussa kuoliaaksi kohdalle osuvia. Mikä vaivaa? Miksi ei toisen ihmisen henki ole arvokas? Miten voi tappaa omat läheisensä? 

Minusta on turha kysellä, miksi ei Jumala suojellut. Kuinka moni nykyisin edes pyytää Jumalalta suojelusta ja varjelusta? Parempi kysymys on, mikä saa ihmisen tappamaan. Ehkä kaikki on vinksahtanut hänen sisäisessä elämässään jo kauan sitten. 

Nyky-yhteiskunnassa on paljon sellaista, mikä on toisin kuin ennen. Ehkä joidenkin ihmisten aivoissa naksahtaa jotakin yhteisvaikutuksena monista seikoista. Kova kilpailu kaikessa? Runsas alkoholinkäyttö murrosiästä alkaen, jolloin hermosto on kehitysvaiheessa vielä vuosia? Psyykenlääkkeet, joita jaellaan suruttta ja joita ilman ei pääse terapiaan? Kiusaamisen kulttuuri, jota tuetaan telkkariohjelmilla julkisine häpäisyineen? Pettymyksensietokvyn alhaisuus? Aina oikeassa olemisen harha? Väärän ja oikean hämärtyminen, kun kaiken katsotaan olevan suhteellista? Narsistinen asenne muita kohtaan? Silkka pahuus?   

Monet vanhemmat eivät enää jaksa huolehtia omista lapsistaan. Joitakin lapsia ei kasvateta ollenkaan; he vain yrittävät jotenkin kasvaa siinä ympäristössä, johon ovat joutuneet. Varhaisia vaurioita on vaikea myöhemminkään korjata. Valtava määrä lapsia ja nuoria on sijoitettuna oman kodin ulkopuolelle, ja kodeissaan sinnittelee jopa vaarallisissa oloissa ties kuinka moni. Kunnat säästävät sosiaalimenoista, lastenpsykiatrian kustannuksista, kotiavusta, varhaisesta puuttumisesta ja perheiden tukemisesta, mielenterveyshoidosta, kaikesta avusta. Maksetaan vasta sitten, kun tilanne on sietämätön - ja tosi kallis. Toisaalta kilpailun ja "huippuosaajien" maassa saattaa olla vaikea tunnustaa, että on avun tarpeessa.

Pekka Sauri oli sanonut tänään, että kaikenlaiseen hätään saa Suomessa apua. Uskallan epäillä. Niin sanotaan, kun jotakin kauheaa on tapahtunut, mutta miksei sitten toimita niin, ettei toivottomia tilanteita synny? Moni etsii turhaan apua, kunnes ei enää jaksa. Epätoivo kasvaa päivä päivältä.  Ei myöskään uskalleta tai haluta puuttua muiden asioihin. Sekin pelko voi olla aiheellinen, sillä vastassa saattaa olla massiivinen aggressio.