Viimeisen kymmenen vuoden ajan olen saanut kuulla kaikenlaisilta asiantuntijoilta, että tässä iässä olisi tärkeää ruveta käymään kuntosalilla. Oikeassa ovat, ei siinä mitään, mutta kun...

On ollut kaksi pääasiallista estettä: ensinnäkin kammo kuntosaleja kohtaan, joka sai alkunsa jo kouluaikana "kuntsikan" hajun ja kidutusvälineen näköisten laitteiden vuoksi, ja toiseksi kuntosalien sijainti - lähistöllä ei ole ollut yhtään, ja bussimatka kuntosalille ei ole innostanut.

Nyt on toinen esteistä poistunut, kun ihan kodin lähelle avattiin uusi kuntosali. Oli myös mahdollista hankkia sinne vuosikortti työnantajan liikuntaseteleillä, kun työporukan jumpparyhmä hiipui ja loppui. Niinpä ostin salikortin joulukuussa. Ongelmana on vain se, etten ole ehtinyt/jaksanut/voinut käydä kuntosalilla, vaikka kortti on ollutkin lompakossa. Ranteet eivät kestä, oikea käsi odottaa uusintaleikkausta ja käyttöä kehotettiin välttämään, vasen polvi on ollut jo vuoden niin kipeä, etten voi varata sille ja selkä on kroonisesti raihnas...  Viime viikolla olin jo aikonut viimeinkin mennä edes katsomaan, millainen sali on sisältä päin, mutta sitten liukastuin ja podin vasenta rannetta koko viikon. Onneksi ranne ei murtunut.

Kaiken tämän jälkeen päätin tänään, että nyt on se päivä, jolloin minä oikeasti menen katsomaan. Aurinko kyllä paistoi ensi kertaa viikkoihin ja olisi ollut mainio ulkoilusääkin, mutta päätin pysyä aikomuksessani. Niinpä puolen päivän jälkeen, kun suurin osa päivän lehdestä oli luettu, pakkasin tavarat ja olin valmis lähtöön. Muisin kuulleeni sivukorvalla, että pitäisi olla lukko mukana, joten pyysin Armastani etsimään minulle vanhan lukon. Kengät, asu, käsivarsikotelo puhelimelle... ja matkaan. Het,i lähdettyäni muistin että juomapullo olisi ehkä ollut tarpeen, mutta en palannut hakemaan, etten vahingossa jäisi sille tielleni.

Kuntosalilla on monimutkainen sisäänpääsysysteemi kortteineen ja sormenjälkitunnisteineen. Tumpuloin siellä jonkin aikaa, kunnes salin sisällä ulospääsyä odottanut mies alkoi viittilöidä neuvoja. Pääsin pälkähästä ja kiittäessäni kerroin olevani ensikertalainen. No, ehkä hän oli sen jo arvannutkin. (Ja vielä pahempi, jos joka kerta käy yhtä köpelösti, kun en voi enää käyttää ensikertalaisselitystäkään!) Jätin kengät telineeseen ja käppäilin peremmälle. Sali tuntui olevan täynnä vahvoja, kookkaita mieshenkilöitä. "Miesten pukuhuone" - ups, ei sinne. Kävelin peremmälle. Käännyin nurkan taakse, jossa näkyi lisää ovia. Helpotuksen huokaus: "Naisten pukuhuone" - sinne! Pukuhuone oli valoisa ja siisti. Siellä oli kaappeja. joissa riippui erinäköisiä lukkoja. Ahaa, tuonne vaatteet. Mutta mitä ihmettä: Armaani antama lukko oli liian iso, se ei mahtunut kaapin lukkopaikkaan. Vaihdoin vaatteet ja päätin jättää kaapin auki. Onneksi jätin arvoesineet kotiin.  

Samassa pukuhuoneeseen tuli keski-ikäinen nainen. Juttelimme hetken, ja kun kerroin olevani paikalla ensimmäistä kertaa, hän rohkaisi kovasti ja sanoi, että hän on hyvin tyytyväinen uuteen kuntoiluunsa ja myöskin personal trainerin ohjaukseen, jota he olivat ostaneet miehensä kanssa. Minäkin olen ajatellut ainakin muutamaa ohjauskertaa, kunhan päällimmäiset vaivat ovat hellittäneet. Nainen kertoi kuitenkin, etä hyödyllisimmäksi hän oli huomannut lattialla tapahtuvat liikkeet, joissa käytetään oman kehon painoa, siis sellaiset, joita voisi aivan hyvin tehdä kotonakin. Hm. Meillä olisi kotona varsin kattavasti erilaisia kuntoiluvälineitä, kun vain tulisi otettua esiin. 

Helpotuksekseni huomasin pukuhuoneen nurkassa oven, jossa luki: naistensali. Kivaa, siis alue, joka on vain naisille. Menin sinne. Se oli lähes täynnä, koska se ei ollut yhtä iso kuin yleinen osa. Laitteet olivat tosi lähekkäin. Nuoria ja varttuneita naisia siellä kuntoili, vanhin personal trainerin johdolla. Miellyttävän oloista. Toinen kuntopyöristä oli vapaana, joten päätin kokeilla sitä. Saisin ainakin tietää, kestävätkö polvi ja ranteet pyöräilyä, Näppäilin umpimähkään nappuloita ja sain valonumeroita näyttöihin. Ryhdyin polkemaan. Pikkuhiljaa oivalsin, mitä mikin ruutu tarkoitti. Sykkeenkin sain näkyviin: 80-90. Poljin ensin muutamia minuutteja kalorinpoltto-ohjelmalla ja sen jälkeen kymmenen minuuttia toisella, olikohan se voimanlisäys. Kiva. Sujui hyvin. Lopetettuani polkemisen kiertelin salin laitteiden ympäri ja yritin ymmärtää, mitä niissä pitäisi tehdä. Vaikutti siltä, että jokainen rasitti jotakin minun heikoista kohdistani, joten jätin kokeilun väliin.

Siirryin yleiseen saliin. Siellä oli eniten voimailutankoja ja puntteja sekä niiden lihaksikkaita käyttäjiä. Cross-trainereita oli myös useita. Yksi häkkyrä oli tosi korkea, ja joku mies kiipesi juuri sen yläosiin. Sitten huomasin ison kyltin, jossa kehotettiin pyyhkimään istuin käytön jälkeen. Vieressä oli valtava paperirulla. Voih, olin mokannut! En ollut huomannut naistensalissa vastaavaa, joten olin vain poistunut kuntopyörän luota. Palasin katsomaan, ja kas, naistensalin nurkassa olisi ollut samanlainen paperirulla, jossa tosin oli vain vähän paperia. En ollut sitä ollenkaan huomannut.    

Takaisin pukuhuoneeseen pääsi vain naistensalin kautta, koska pukkarin ovessa olisi pitänyt näyttää korttia, joka oli kaapissa. Kiersin takaisin pukuhuoneeseen, jossa vaatteeni olivat tallessa, vaikka kaappi olikin ollut lukitsematta. Pukeuduin. Poistuminen vähän jännitti, kun en muistanut, miten se tapahtuisi. Vilautin korttia kahdessa ovikoodilaitteessa, ja ovet avautuivat. Jälkeenpäin mietin, olisiko pitänyt näyttää korttia myös respan koneessa joko mennessä, lähtiessä tai molemmissa. En sitä tehnyt. Yritin ennen salille menoa tarkistaa toimintaohjeet netistä, mutta vaikka salin nettisivujen usein kysytyissä oli aiheesta kysymys, vastaus ei avautunut. (Siinä oli siis mitä otsikko lupasi: usein kysyttyjä kysymyksiä. Olisi pitänyt löytää myös usein annettuja vastauksia!)

Olen varsin tyytyväinen itseeni saatuani viimein mentyä kuntosalille asti. Seuraava kerta on varmaan helpompi! Yritän pästä myös mukaan laiteopastukseen. Harmillisesti se on perjantaisin klo 16, jolloin olen yleensä vielä töissä. Maaliskuun puolivälissä näyttäisi kuitenkin mahdolliselta päästä mukaan. Personal traineria harkitsen myös. Alkaakohan nyt uusi, reippaampi elämä?