Vuoden 2010 viimeiset tunnit ovat meneillään. Ulkona paukkuvat jo ilotulitusraketit joka suunnalla. "Ihan kuin olisi sota syttynyt", sanonee äitini toisaalla, kuten joka uudenvuodenaatto.  Koirat ja kissat piiloutuvat vuoteiden alle kauhuissaan ja pikkupojat (ja heidän isänsä) ovat innoissaan. 

Mistä viime vuosi tullaan muistamaan? Vaikka vuosi 2010 oli omassa elämässäni hyvin onnellinen, se ei ollut sitä kaikille.

Haitin maanjäristys, islantilaisen tulivuoren tuhkapilven ja lentokaaos, öljykatastrofi Meksikonlahdella, Venäjän metsäpalot, Pakistanin tulvat, Chilen kaivosturma, jouluna lumikaaos lentokentillä ja juuri nyt Australian tulvat  ovat koskettaneet satojatuhansia ihmisiä eri puolilla. Tuntuu kuin maailma olisi suistunut jotenkin raiteiltaan, luonnonlait vinksahtaneet ja varmoina pidetyt asiat muuttuneet epävarmoiksi. Odotettavissa voi olla entisiä pahempi globaali talouskriisi, uusia luonnonkatastrofeja, terrorismia ja poliittisia konflikteja. Mitähän tästä seuraa?

Oli omassa elämässänikin surua ja hankaluuksiakin. Hyvän ystävän sairaus ja kuolema keväällä koskettivat syvästi. Omat ja läheisten sairastelut muistuttavat vanhenemisesta ja elämän vääjäämättömästä kulusta loppuaan kohti. Silti uusi vuosi saa aikaan myös toiveikkuutta: ehkäpä ensi vuosi kuitenkin on parempi kuin edellinen. Kalenterissa on taas paljon tilaa uusille asioille ja tapahtumille. Samalla kaihertaa tietoisuus siitä, miten etuoikeutettuna tätä kirjoittelen. Monelle maailman ihmiselle jokainen uusi päivä on uusi taistelu henkiinjäämisestä tai selviytymisestä. Joissakin maissa ikäiseni nainen on jo vanhus! Minulla on vielä 13,5 vuotta eläkeikäänkin.

PUM PUM PUM ...  ulkona välähtelee ja paukkuu. 

Ystävät ovat koolla parinkymmenen kilometrin päässä, mutta meidän piti jäädä pois, kun en ole kunnossa. Niinpä on aikaa naputella kotona kaikessa rauhassa tällaista tajunnanvirtaa, kun kaikki muut kiiruhtavat juhlapaikkoihin tai valmistautuvat muuten iltaa varten. Me katsomme telkkarista Senaatintorin lähetystä ja ikkunasta ilotulituksia, kunhan sen aika on. Kuohuviiniä siemailemme ja nautimme kodin rauhasta...

Kuulen takkatulen rätisevän alakerrassa. Se on kodikas ääni. Kohta tartun kirjaan ja nautiskelen lukuhetkestä.

Toivotan kaikille lukijoille onnellista uutta vuotta 2011 ja hyvän Jumalan siunausta!