Täällä iloinen veronmaksaja huoahtaa helpotuksesta: veroilmoitus on taas kerran tehty ja postilaatikkoon kiidätetty. Muut tulonhankkimiskulut sekä muutamat muut aikaa vievät laskelmat on tehty, ilmoituslomakkeeseen merkitty ja allekirjoituksella oikeiksi vakuutettu. Kieltämättä hiukan kaipaan vanhaa juhlavaa vakuutusta "kunnian ja omantuntoni kautta". 

Mielelläni olisin tehnyt veroilmoituksen netin kautta, niin kuin suositellaan, mutta en keksinyt, kuinka olisin voinut selvittää kaikki tulonhankkimiskuluni uskottavasti pikkuruisessa ruudussa. Ehkä se olis laajentunut, mutta olisiko tarpeeksi? A4-sivuja täyttyi puolitoista. Muissakin selvityksissä oli paljon yksityiskohtia.

Sinänsä minulla ei ole mitään veroja vastaan. Kuinka muuten saataisiin kasaan tarpeeksi rahaa hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi? Meidän, joilla on työtä, on annettava omastamme  niiden hyväksi, joilla sitä ei ole. Samalla pitäisi kyllä saada työttömät ja muut syrjäytymisvaarassa olevat tai osattomiksi itsensä kokevat yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi, vaikka työpaikkaa ei heti löytyisikään. Pahinta on se, jos tukien varassa työttömänä eläminen on ylisukupolvista ja normaalitila siihen kasvaneille. Miten verovaroja viisaimmin käytettäisiin koko yhteiskunnan parantamiseen?