"Sanat ovat tekoja. Niillä on seurauksia. Nyt, jos koskaan, on tärkeää avata suunsa oikeassa paikassa ja pitää se kiinni, kun sanottavana ei ole mitään rakentavaa."

Näin viisaasti asian kiteytti suomentaja Kersti Juva eilisessä Kotimaa-lehdessä. Aamen.

Kolumnissaan hän käsitteli nykyistä aggressiivista nettikirjoittelua, jolle hän antoi kuvaavan nimen: nettiterrori. Ihminen, jolla menee huonosti, etsii syyllisiä toisista (ei me vaan ne) ja syytää pahan olonsa näppäimistön välityksellä kaikkien tietoon. Vihanlietsonta ja pelko leviävät ja alatyylinen kirjoittaminen yleistyy.

Alkuviikosta luin jostakin haastattelun, jossa kysyttiin aggressiivisesti netissä omalla nimellään kirjoittavalta kolmelta naiselta, miksi nämä käyttävät sellaista kieltä. Kuulosti siltä, että haastateltavat olivat ylpeitä aikaansaannoksistaan. Minulle tuli yllätyksenä tieto, että huomattava osa aggressiivisista nettikirjoittajista on naisia! Miten ihmeessä? Naisia sanotaan keskimäärin verbaalisemmiksi kuin miehiä, mutta tässä asiassa se ei ole ansio.

En voi olla ajattelematta myöskään sitä että useimmat näistä nettiterroristeista ovat lasten vanhempia. Millaiseen arvomaailmaan ja ilmaisutyyliin kasvavat heidän lapsensa? Koulun tehtävä saattaa käydä ylivoimaiseksi, jos yhä suurempi osa kouluun tulevista on asenteiltaan jo pahasti vinoon kasvaneita.