Voi ei.

Äidin 1,5 viikkoa sitten katkennut ranne jouduttiin tänään vetämään uudelleen paikoilleen, koska se ei ollutkaan kohdallaan! Voi äiti parka, joka on joutunut kärsimään kovia kipuja ja jolle kesästä tulikin tällainen. Koko kauheus alkoi nyt siis alusta: puudutus, luunpäiden veto paikoilleen, uusi kipsi, mustaksi turvonneet sormet, kipu,  "kotiaresti" kuumassa kerrostalohuoneistossa. Ei taida olla toivoakaan päästä mökille, kun olot siellä ovat niin alkeelliset. Harmittaa kovasti vanhempien puolesta, kun he tänä kesänä olisivat muun kuntonsa puolesta vielä voineet olla mökillä.  

Kävin tänään nostalgisissa tunnelmissa lapsuuden maisemissa. Kiva välillä muistella menneitä. Taitaa olla ikääntymisen merkki. :-)  Muistiin palasi jostakin syystä erityisesti koiruuksia, joita pihan pojat tekivät naapureille. Kerran he esimerkiksi liimasivat purkasta saadun tarran taksiautoilijan auton takapuskuriin. Siinä luki: "HUOM. YLILEVEÄ KUSKI". Autoilija ei ollenkaan pitänyt siitä. 

Lapsuuden aikainen kotitaloni oli hienon näköinen. Se on 1928 rakennettu kerrostalo, ja se oli juuri maalattu ja pihan terassilla oli keinut, tuolit ja paljon kukkasia. Viihtyisän näköistä. 

Kävin myös paperikaupassa, jossa meillä oli tyttöjen kanssa tapana käydä katselemassa kiiltsejä koulun jälkeen lastenkirjaston mennessä. Kumma, että se on vieläkin olemassa. Myyjän mukaan kauppa on perustettu 1954, ja se on nyt neljännellä omistajalla. En kuulemma ollut ensimmäinen nostalgia-asiakas, joka tuli katsomaan vanhaa tuttua kauppaa.

Kesässä on sekin mukava puoli, että ennättää arjesta poikkeaville reiteille ja voi vaikka muistella menneitä. On myös aikaa olla vapaa aikatauluista ja ennakkosuunnitelmista.