Otan taas tällaisen pikku vapaahetken itselleni ja kirjoittelulle ennen kuin jatkan koulutöitä. 

Alkuviikosta kävin palauttamassa viisi kuukautta lainassa olleet (!) kirjat kirjastoon. Kaksi niistä sain luettua, kolmannen osalta luovutin, vaikka aihe olisikin kiinnostanut. Kirjastossa osui silmiini kirja kilpirauhasen vajaatoiminnasta, jota minäkin sairastan. Kirjaa selaillessa osui silmiini luetttelo vajaatoiminnan oireista. Sielä kerrottiin, että pahimmassa tapauksessa voi jopa ruumiinlämpö laskea ja syke hidastua. Kas, siinä onkin ehkä selitys huonovointisuudelleni ja hidastumiselleni (lämpö alimmillaan 34,7°C, syke 44, koko ajan huono olo)! Lisäsin oitis lääkkeen annostusta, vaikka arvoit olivatkin viime tarkistuksessa vastikään kuulemma ihan kunnossa, ja kuinka ollakaan, nyt voin jo paremmin. Olen reippaampi, käveleminen ei ahdista ja pysyn hereillä paremmin. 

Eilen kävin erikoislääkärillä edelleen jatkuvien vatsakipujen takia. Olipa todella miellyttävä ja asiallinen lääkäri! Monia tutkimuksia tehdään (osa maksaa hurjasti, mutta saanpahan tietää, onko jokin vialla vai ei), mutta todennäköisempää on, että kyse on toiminnallisesta jutusta, ei mistään pahalaatuisesta. Hyvä niin. Arvelen, että työstressi, vapaa-ajan puute ja huoli äidin suunnattomasta yksinäisyydestä ylläpitävät aikanaan alkanutta tulehdustilaa. Saanpahan ainakin tietää. Hyvä myös, että kivut ovat nyt ihan siedettäviä lääkkeiden ansiosta.

Tänään oli vuorossa hammaslääkäri, hammaskiven poisto. Minulla on tosi mukava hammaslääkäri, ja siellä käyminen on ihan siedettävää. Tänään tosi  valitin terävästä hampaan kulmasta, ja hän hioi, mutta kotimatkalla huomasin, että hän hioikin väärän kohdan. Voih. Hän toivotti tervetulleeksi uudelleen vuoden kuluttua, joten olkoon terävänä siihen asti. 

Nyt kotona odottavat viidet kokeet arvostelua, ja ensi viikolla tulee vielä kaksi tai kolme pakettia lisää. Ei voi mitään, kun joka ryhmälle on kuitenkin vähintään yksi koe pidettävä joka aineesta - mieluumin kaksi, ettei satunnainen epäonnistuminen haittaa niin paljon. Uuden opsin hengessä pitää suorittaa jatkuvaa arviointia ja arvioida myös toimintaa ja prosessia. Aivan, kyllä toki, mutta en koskaan tuntien hektisessä menossa kerkiä kirjoittelemaan muistiin, millaisia havaintoja tein. Kun kuuden tunnin eli viiden-kuuden ryhmän jälkeen yritän muistella, mitä olin mietiskellyt, huomaan, ettei muistiin jäänyt juuri mitään. Uuden asiat vyöryvät entisten päälle ennen kuin muisti on saanut niitä tallennettua. Siksi kokeet ovat välttämättömiä saadakseni jotakin osviittaa arvioinnille mutu-tuntuman lisäksi.

Riensin eilen lääkäriltä lähes suoraan kaupunginosayhdistyksen kokoukseen. Sen ohjelma kiinnosti, ja halusin lisäksi tietää, millaisia ihmisiä yhdistyksessä (jonka jäseneksi liityin erääässä kampanjassa tänä vuonna) toimii. No, ennakko-odotukset täyttyivät aika tarkkaan: olin nuorin osallistuja, minua pyydettiin heti seuran hallitukseen (sain kieltäydyttyä, mutta eräs toinen lähes pakotettiin suostumaan...),  kaikki muut tunsivat toisensa ja sain kiinnostavia tietoja asioista, joita varten kokoukseen menin. Sen lisäksi totesin, että ilmapiiri oli myönteinen, tarjoilut herkullisia ja aito kiinnostus kotikylän asioihin selvästi havaittavissa. Saatan mennä toistekin. 

Tänään kotiin tullessani vaaransin hiukan henkeäni juoksemalla bussiin kadun yli kiertämättä suojatien kautta. Ei tullut autoja, mutta jouduin juoksemaan bussin nokan editse. Kuljettaja ei ilmeisesti moisesta pitänyt vaan sulki oven ja ajoi muutaman metrin eteenpäin punaisiin liikennevaloihin ottamatta minua kyytiin. Harmitti, sillä vaihdoin siinä junasta bussiin, ja vuoroja kulkee myöhään aika harvoin. Jos olisin kiertänyt valojen ja suojatien kautta, olisin varmasti jäänyt bussista silloinkin. No, sitten saapui pelastus: toista reittiä mutta aika lähelle tulevia busseja saapui pysäkille pian kaksin kappalein. En ole ikinä nähnyt niitä yhtä aikaa kahta, mutta nyt siis pääsin kuitenkin kotiin nopeasti.

Armaani oli laittanut ruuan valmiiksi, ehdin soittaa äidille pysäkiltä kotiin kävellessäni, ja nyt pesukone jo hyrrää. Pian ehkä jaksan tarttua koepaperipinoonkin. Näitä sijaistoimintoja (kuten tämä kirjoittelu) löytyy edelleen samalla lailla kuin opiskeluaikoina tenttiin lukiessa. Viikonloppuna pyykkikori tyhjeni kokonaan, kun varasin viikonlopun vain ja ainoastaan koulutöille.