Kauhea tapaus sattui, mutta toivottavasti ei käynyt kovin pahasti:

Varvas tarttui toisen jalan lahkeseen, kun kiirehdin puhelimeen, kompastuin ja kaaduin leikatun ranteen päälle ja liu'uin lattialla kohti portaikkoa, sain jarrutettua ja noustua äkkiä ylös. Tapaus oli ohi muutamassa sekunnissa mutta säikäytti pahasti. Toivottavasti ei tullut vahinkoa hermoille, lihaksille tai leikkausarvelle. Ei ainakaan ole havaittavissa turvotusta, jatkuvaa särkyä tai muita selkeitä merkkejä. Rannehan on paketissa ja leikkaushaava tikattuna. Puutumisia ja hermokipuja tulee ja menee. Tällaista ei voi sattua muille kuin minulle! 

Mitä opin: koskaan ei saa olla liian kiire puhelimeen. Ei haittaa, vaikka se soisi vähän pitempään tai vaikka en ehtisi ollenkaan vastaamaan. MIksi aina saan sätkyn, kun kuulen pirinän? 

Collegeasun, jonka leveälahkeisiin housuihin kompastuin (enkä ensimmästä kertaa!) annan kierrätykseen heti kun saan sen pestyä. Ei ikinä enää päälle!

 

Jatko-osa 28.10.

Taisin selvitä säikähdyksellä, lihaskivuilla ja huonosti nnukutulla yöllä. Kuulemma ei ole syytä huoleen, jos leikkaushaava on kiinni, kun tikit poistetaan. Sen saan tietää viikon kuluttua. Yritän vastedes pysyä pystyssä.