Kävin tänään oman seurakunnan kirkossa. En pääse sinne usein, koska olen äidin luona viikonloppuisin, mutta nyt olin sairasloman päätteeksi kotosalla. Olen todella tyytyväinen siihen, että menin! Jokin oli muuttunut. Olen usein urputtanut täällä sitä, miten nuivaa kirkossa on. Nyt ei ollut.

Ensimmäinen muutos oli se, että kun olin päässyt sisään, ohitseni kiitänyt suntio toivotti hyvää huomenta. Mahtavaa. Tunsin oloni tervetulleeksi. Näin myös pari tuttua tätiä, joiden kanssa vaihdettiin pari sanaa.  Kirkkosaliin mennessäni ovella oli hymyilevä henkilö, joka toivotti myös tervetulleeksi. Musiikkiin oli panostettu: esiintymässä oli laulu- ja soittoyhtye, jonka lauluista yksi toi mieleeni 1970-luvun, jolloin olin ko. laulun viimeksi kuullut. Huomasin osaavani sanat vieläkin ulkoa. Kirkkoherra piti eloisan saarnan, joka herätti ajatuksia. Sellaisista minä pidän. Kirkossa oli paljon väkeä, joten veisuukin oli voimallista.

Kirkossa vieressäni istui herttaisen oloinen vanha pari, joille oli ilo toivottaa rauhaa ennen ehtoollista. Muutenkin kaikki lähellä istuvat innokkaasti hymyilivät ja kättelivät toisiaan. Ehtoollinen oli tietenkin messun huippukohta: näkyvä vakuutus anteeksi saamisesta ja yhteys kaikkiin eri aikojen  kristittyihin. Kun lähdimme kirkkosalista kohti seurakuntasalia ja kirkkokahveja, rupesin juttelemaan tutulta vaikuttaneen naisen kanssa, joka myös arveli nähneensä minut jossakin. Kävimme läpi mahdollisia yhtymäkohtia reiteillämme, mutta emme keksineet, missä olisimme voineet tavata. Siinä menikin aika kauan ja opimme tuntemaan toisiamme jonkin verran. Menimme samaan pöytään, johon tuli muitakin mukavia ihmisiä, joiden kanssa rupateltiin kaikenlaista. Kirkkokahveilla oli aivan erilainen tunnelma kuin mitä muistin aiemmilta vuosilta: iloista rupattelua kaikkialla, paljon väkeä ja rattoisa tunnelma.

Kirkkokahvien lopuksi pyydettiin niitä jäämään, jotka halusivat osallistua saarnakeskusteluun. Meitä jäi reilu parikymmentä. Käytiin ensin etunimikierros ja sen jälkeen toinen kierros, jossa jokainen sai sanoa, millaisia ajatuksia saarna tai koko messu oli herättänyt. Siitä tuli todella kiinnostava läpileikkaus kaikenlaisista ajatuksista, joita oli tullut mieleen aina omista kokemuksista Raamatun kohdan tulkintaan ja unelmiin uudenlaisesta kirkosta. Wau. Ensi kertaa tuli sellainen olo, että täällä on hauskaa ja kiinnostavaa. Varmasti menen uudelleen heti kun voin!