Silmäleikkaus tehtiin tänään, ja se sujui odotusten mukaan, sanoi kirurgi. Olen todella helpottunut kaikkien mutkien jälkeen. Kuukauden kuluttua on sitten selvillä, millainen näkö tähän leikattuun silmäään on vakiintunut. Pyynnöstäni laitettiin sellainen linssi, jolla näkee tarkasti niin lähelle kuin mahdollista (kuulemma 30 cm), jotta saan vastaisuudessakin ongittua ripset pois silmästä. Saa nähdä, onnistuuko tuolta etäisyydeltä. Kummassakin kaihileikkauksessa linssin valintaa on vaikeuttanut toisen silmän silloinen näkö. Silmien kun olisi kyettävä yhteistoimintaan.

Hämmästyttävää on, että nyt näen kirjoittaa tätä ilman rillejä ja katsoen molemmilla silmillä yhtä aikaa! No, en nyt hirmu tarkasti näe ja suurensin myös ruudun tekstiä, mutta kuitenkin. Ihmeellistä! Tänään leikatun silmän näyttämä valkoinen on kirkkaampaa ja sinertävämpää kuin toisen silmän ruskehtavampi, jota jo jälkikaihi samentaa. Nyt sitten hoidan seuraavat viikot huolellisesti tätä leikattua silmää ja tiputtelen silmätippoja vähän väliä. Olen niin kiitollinen suomalaiselle kehittyneelle lääketieteelle, jota ilman olisin jo hankalasti näkövammainen. 

Kaihi (se tavallinen, ei tällainen minun erikoistapaukseni) on tavallisin sokeuden aiheuttaja kehitysmaissa. Jos leikkaukset saataisiin kaikkien ulottuville, miljoonat sokeat saisivat näkönsä takaisin! Tästä kerrottiin ansiokkaassa silmälääkäriyhdistyksen juhlaluennossa taannoin. Olemme etuoikeutettuja, kun pääsemme vaivatta hoitoon.

Sairaalassa ihailin hoitajien ystävällisyyttä ja ammattitaitoa. Potilaiden kanssa sattui kaikenlaista (kenellä aamulääkkeet ottamatta, kenellä muita ongelmia), mutta hoitajat jaksoivat ratkoa tilanteita tyynesti ja ystävälliseen sävyyn. Sekä leikkaussalissa että sen ulkopuolella jokainen hoitaja esittäytyi henkilökohtaisesti, ja se tuntui erittäin hyvältä.  

Vuorotteluvapaa katkeaa nyt kahdeksi viikoksi ja siirryn sairaslomalle. Mikäs siinä. Kotona pitää pysytellä ja elellä kevyesti, rehkimättä. Sehän minulta sujuu...