Syyskuu alkoi ja säätkin muuttuivat koleiksi. Tuuli viuhuu korvissa ja sataa vähän väliä. Kesä taitaa olla auttamatta ohi.

Syksyn jutut ovat jo alkaneet: työt, jumpparyhmä (uusi aluevaltaus siis elämässäni), takin ja korvaläppien esille ottaminen,  hellevaatteiden siirtäminen varastoon...  Nyt on myös taas aikaa lukea, kun työmatkalla on mennen tullen reilu kymmenen minuuttia vapaata aikaa. (Nyt on menossa Jungstedtin dekkari suomenkielisenä käännöksenä. Ei ole yhtä hyvä kuin sarjan ensimmäinen, jonka luin ruotsiksi.) Takassa rätisee tuli ensimmäistä kertaa tänä syksynä ja uunissa kypsyy omenapiirakka. 

Monta kesähommaa jäi aikomuksen asteelle, ikkunanpesu ja mökkimattojen pesu tulevat ensimmäisinä mieleen. Sadepäivähommat jäivät myös kokonaan, kun ei lomalla satanut. Ehkä jonakin päivänä ehdin skannata vanhat diat, järjestää arkiston, korjata vaatteita, siivota kaappeja, käydä läpi vanhoja kirjeitä, kutsua naapureita iltateelle... Vähän näyttää siltä, ettei sellaista hetkeä tule, jolloin kaikki hommat olisi tehty ja joutuisin miettimään, mitä tehdä, elleivät sitten kunto ja terveys petä. Sellainenhan tulee äkkiarvaamatta ja muuttaa kaiken.

Tuttavapiirissä on alkanut olla enemmän ja enemmän kaikenlaisia sairauksia. Johtuu varmaan ikääntymisestä. Niinpä kannattaisi muistaa, ettei ole ollenkaan sanottua, että kannattaa siirtää kiinnostavia juttuja "sitten eläkkeellä" tehtäviksi. Mistä tietää, onko sitten enää terveyttä nimeksikään jäljellä, jos nyt yleensä eläkeikään asti jaksaa sinnitellä. Kivoja asioita kannattaa tehdä NYT.  (Taidan mennä katsomaan sitä takkatulta.  )