Lueskelin tänään kirkon puolivirallista äänenkannattajaa Kotimaata. Siellä oli useita kiinnostavia juttuja.

 

Täällä blogissakin kipuilemaani aiheeseen puuttui Paavo Kettunen, jota haastateltiin jutussa Kelpaamattomien puolustaja. Jutussa oli lukuisia muitakin hyviä ajatuksia, mutta sitten ihan hätkähdin, kun luin seuraavaa:                                                                                

" - Jumalanpalvelusta kutsutaan Jumalan perheväen juhlaksi. Perheväen kokoontuminen ontuu, jos sen jäsenet tulevat juhla-aterialle eli ehtoolliselle ja lähtevät pois toisilleen tuntemattomina vaihtamatta sanaakaan keskenään, Kettunen miettii.                     Kirkkokahvien pitäisi hänen mielestään kuulua aina jumalanpalveluksiin." (Kotimaa 12.5.11) 

Tätä asiaahan olen murehtinut niiden kohta neljän vuoden ajan, jotka olen nykyiseen seurakuntaani kuulunut. Kirkkoon saa tulla ja sieltä lähteäkin ihan yhtä yksinäisenä. Tuttavavanhukset juttelevat toisilleen, mutta luontevaa mahdollisuutta tutustua seurakuntalaisiin ei ole. (Ehkä olen liian uusi vielä ja viisikymppisenä myös liian nuori!) 

 

Monta ääntä -jutussa pohdiskeltiin ansiokkaasti ja monipuolisesti sitä, mistä asioista kirkkoon voi mahtua monta mielipidettä, mistä taas vain yksi.  Espoonlahden kirkkoherra Jouni Turtiainen tarttui asiaan, joka minuakin on ihmetyttänyt. Hänhän on antanut kirkossaan tilaa naispappeutta hyväksymättömille, jotka ovat saaneet viettää siellä miespappien toimittamia messuja. Nyt asiasta on noussut kohu ja Espoon tuomiokapituli käsittelee asiaa. Tässä lainaus Kotimaasta:

"Turtiainen itse kannattaa naispappeutta, mutta ymmärtää myös sen torjujia.                           - Tällä hetkellä tilanne on se, että liberaali siipi saa kiistää minkä tahansa uskontotuuden, eikä siihen puututa. Vastaavasti monia kirkon kaksituhatta vuotta opettamia asioita ei ole enää lupa sanoa ääneen, Turtiainen sanoo.                                                                                 Moniäänisyys onkin Turtiaisen mukaan kaventunut. Vanhoillisten ääni rajataan kirkosta ulos. Liberaalipuoli sen sijaan saa hänen mielestään harjoittaa vihapuhetta suvaitsevaisuuden varjolla."  (Kotimaa 12.5.2011)

Sama on surettanut minuakin. Erityisesti Kirkko ja kaupunki -lehdessä tunnutaan ottavan yksipuolisesti kantaa liberaalien puolesta. Miten ihmeessä kristityt ihmiset eivät osaa kunnioittaa toistensa vakaumusta? Vihapuhetta ja -asennetta tosin  on kyllä molemmilla puolilla. Lisäksi uskon, että suurin osa kirkkokansasta ei edes haluaisi valita puoltaan kahden ääripään välillä vaan on valmis ymmärtämään molempia.

Voi, miten kaipaisinkaan seurakuntaani myös mahdollisuutta keskustella näistä ajankohtaisista asioista ja kuulla muiden mietteitå, jos mahdollista myös teologien. (Mitä he mahtavat työkseen tehdä, kun seurakunnassa ei tapahdu yhtään mitään?)

Kotimaan lukeminen oli tällä kertaa iloinen yllätys: niin monia mielenkiintoisia juttuja, muitakin kuin nämä kaksi mainitsemaani. Suosittelen - aneemisesta uudesta ulkonäöstä huolimatta lehdessä on asiaa.