Kaikki on niin hyvin. Ihana lämpö hellii vanhoja luita. Aamulla lihaksia vetreytteli myös hieroja - teki hyvää. Uintireissulla oli uskomatonta, miten lämmintä ja kirkasta oli isonkin järven vesi.

Herkullisen lounaan jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Nyt olen Keski-Suomessa ja Armaani ajelee kohti kotia, josta palaa tänne perjantaina ottamaan minut mukaansa mökille. Auttelen vanhempiani, jotka ovat nyt vähän huonokuntoisia. Äidillä on oikea käsi kipsissä. Nyt istun heidän parvekkeellaan näpyttelemässä, ja lämpötila lienee 27 asteen tietämissä.

Lukeminen ei ole helteillä juurikaan edistynyt. Sekä automatkalla että iltaisin nukahdan heti, kun käännän katseeni kohti kirjaa. Kummallista. Muuten on ollut niin paljon muuta puuhaa, ettei ole kirjoja ehtinyt availla. Tänään nukuin mm. Savonlinnasta Joroisten kautta lähes Pieksämäelle. Sitten pää meinasi pudota ja säikähdin hereille. 

Matkustaminen on mukavaa. Hauska nähdä uusia paikkoja ja keskustella ihmisten kanssa, jotka puhuvat eri murretta ja ovat muutenkin orientaatioltaan jotenkin toisenlaisia, kuka mitenkin. Virkistävää. Kaikkialla on oltu todella ystävällisiä. Tässä iässä arvostaa myös pikku mukavuuksia matkan varrella: hyvä sänky, ilmastoitu auto / huone / ravintola, maukas ateria, riittävästi vaihtovaatteita... Hiukan haikeana on todettava, etten enää kykenisi samanlaisiin matkaolosuhteisiin kuin nuorena: telttailuun makuualustalla, painavan rinkan kantamiseen, selviytymisen minimivarustuksella. Ulkohuussi ja muut ekojutut eivät häiritse, päinvastoin, mutta raihnas keho ei kestä enää samanlaisia rasituksia kuin nuorempana.

Tämän pysähdyksen jälkeen odottaakin viikonloppuna oma mökki ennen seuraavaa lomareissua. Vaviskaa, paarmat, olen tulossa huiskimaan!