Eilen hehkuteltiin kaikissa uutisissa tulevia tähdenlentoja. Niinpä tein poikkeuksellisesti iltakävelyn vähän ennen iltakymmentä. Huomasin ensinnäkin, miten paljon kaupungissa on valosaastetta. Pimeää ei yksinkertaisesti löydy mistään. Kuutamo oli myös niin häikäisevän kirkas, että se tuntui valaisevan koko taivaan. Ei näkynyt tähdenlentoja. Vain himmeähkö Otava ja muutamia muita paikallaan pysytteleviä tähtiä sekä yksi komea punavihreävaloinen lentokone laskeutumassa.

Kymppiuutisten lopussa kerrottin parhaan meteoriininkatseluajan olevankin klo 22.30 - 23.30. Pilviä piti oleman lähinnä Oulujärven tienoilla. Minä siis uudelleen ulos. Vaan ei, kuu oli kyllä himmentynyt pilviverhon taakse, mutta taivas oli muuallakin pilviharson peitossa. Se niistä tähdenlennoista. Ehkä ne jossakin päin jollekin kuitenkin näkyivät.  

Samalla mietin kuukauden takaista kokemusta maalla. Yöllä pimeä oli todella pimeää! Keskellä yötä herätessä tuli ensin kauhureaktio: olenko menettänyt näköni? Ulkona ainoa näkyvissä oleva valo tuli järven takaa gsm-mastosta. Pilvisellä säällä sekään ei näkynyt. (Näkyminen ei muuten takaa mokkulan kunnollista toimintaa, ihme kyllä.)    Tuli mieleen, että raamatulliset kielikuvat pimeyden voimista ovat kyllä entisaikaan olleet puhuttelevampia, kun ihmiset ovat tienneet, mitä pimeys todella on. Nykykaupunkilaisella ei välttämättä ole sellaisesta mitään tietoa. Ehkä pimeydessä vaeltaminenkaan ei kuulosta kovin vaaralliselta...