Pääministeri sai aikaan kohun nimittelemällä meikäläisen ikäisiä ihmisiä netissä boomereiksi, joiden olisi syytä ottaa coolimmin. Hän taitaa nyt relata vähän liikaakin tiukan koronataistelun jälkeen. Kyseessä lienee ollut humoristinen heitto, mutta minua kuitenkin suoraan sanoen hiukan huolestuttaa se, että maan hallituksessa valta on nyt kovin kokemattomissa käsissä. Ainoa varttuneempi ministeri on Anna-Maja Henriksson. Ei olisi pahitteeksi, että mukana olisi enemmänkin elämänkokemusta.

Kauhistuttaa ajatella Suomen tulevaisuutta jo ihan siltä kannalta, että velkaa on valtavasti. Kuinka siitä selviydytään purkamatta hyvinvointivaltion perustuksia? Olen lueskellut Anu Partasen kirjaa Pohjoinen teoria kaikesta, jossa hän kertoo amerikkalaisille suomalaisesta yhteiskunnasta. Luin juuri hänen kuvauksensa tasokkaasta suomalaisesta päivähoidosta, mutta lehtiuutisten perusteella tilanne päiväkodeissa on nyt ihan toinen kuin teoriassa ja kirjan kirjoittamisen aikaan. Pätevistä lastentarhanopettajista ja lastenhoitajista on huutava pula varsinkin pääkaupunkiseudulla, ja taloudellisten syiden vuoksi vähät aikuiset lasten ympärillä vaihtuvat päivittäin. Sijaisia ei löydy ja ihmisiä siirrellään ryhmästä toiseen tehokkuuden maksimoimiseksi. Ei ihme, että lapsista kasvaa kaaoksen keskellä aggressiivisia tai ahdistuneita. Nykymaailmassa kaikkea mitataan rahassa, eikä ihmisläheisiä ammatteja kuten hoitajia, sosiaalityöntekijöitä tai päiväkodin henkilökuntaa arvosteta niin paljon, että heille maksettaisiin sellaista palkkaa, jolla tulee kunnolla toimeen, ja huolehdittaisiin hyvistä työoloista. Jos jo nyt on näin, niin mikä on tilanne sitten, kun nykyvelat lankeavat maksettaviksi? Vai onko nuorilla päättäjillä sellainen ajatus, ettei velkaa oikeasti koskaan tarvitse maksaa takaisin? Tai että mitä väliä, kun muillakin valtioilla on paljon velkaa?

Velkaongelman lisäksi suomalaisten hyvinvointia uhkaavat monet muutkin valtaisat huolet. Ilmastonmuutos koskettaa meitä rajummin kuin eteläisempiä maita: keskilämpötila nousee, lumitalvet harvinaistuvat, tuhohyönteiset lisääntyvät, sateita ja myrskyjä on yhä useammin, talvesta tullee neljän kuukauden marraskuu. Samaan aikaan on menossa ennennäkemätön lajikato: pölyttäjien väheneminen (johtuen neonikotinoideista ja glyfosaatista kenties) pienentää marjojen ja hedelmien satoja (ehkä tulevaisuudessa ei enää saada mustikoita ja puolukoita), lintupopulaatiot pienenevät (kuin pyy maailmanlopun edellä - mistä se sanonta tulee???) ja jokaisen eliölajin katoaminen vaikuttaa ravintoketjun kautta lukuisiin muihin lajeihin. Suomessa lisäksi maatalouden tukala tilanne vaikuttaa siihen, että monet viljelijät eivät enää jaksa. Ruokaturva ja huoltovarmuus ovat uhattuna, jos kotimainen tuotanto päästetään vähenemään liiaksi. Maailmantilanne on kaikkialla niin epävarma, että ei vaikuta realistiselta ajatella, etteivät isot konfliktit koskaan ulottuisi tänne asti. Sapelinkalistelua kuuluu jo sieltä täältä. Entäs tulivuoret ja maanjäristykset? Niitä meillä ei ole, mutta yhden supertulivuoren purkaus voisi suistaa koko maapallon kylmyyteen ja pimeyteen.

Mikä on ihmiskunnan tulevaisuus täällä planeetalla? Nykypäättäjien ikäisenä olimme huolissamme ydinvoimasta, maailmanrauhasta ja kehitysmaiden tilanteesta. Nykyiset nuoret tuntuvat pitävän ydinvoimaa puhtaana energiana - muistamatta Harrisburgia, Tsernobylia, Fukushimaa... Käytettyä ydinpolttoainetta on varastoituna siellä täällä joten kuten. Nykyinen pandemia laittoi koko maailman sekaisin, ja tutkijoiden mukaan pandemioitakin tulee lisää. Valitettavasti niitä voidaan saada aikaan myös laboratorioissa, jos niin halutaan. 

Ei ollenkaan käy kateeksi päättäjien tilanne. Vastuu on todella raskas ja asiat monimutkaisempia kuin luulisikaan. Ehkä juuri siksi onkin joillakin tarve välillä bilettää ja unohtaa vastuun paino edes hetkiseksi. Sitten taas jaksaa huolehtia kansakunnan asioista.