Lukijan toivomuksesta (kiitos!) tässä vaikutelmia paneelikeskustelusta, joka pidettiin Luther-aiheisen luentosarjan huipennuksena eilen. 

Paikalla olivat kaikki neljä luennoitsijaa, jotka kaikki aluksi esittelivät vielä ensin itsensä ja kiteyttivät sen jälkeen oman luentonsa sisällön lyhyeksi yhteenvedoksi. Sen jälkeen juontajapastori esitti kysymyksiä, johon kaikki vastasivat vuorollaan. Lopuksi yleisöllä oli mahdollisuus tehdä kysymyksiä.

Tilaisuuden tunnelma oli kodikas ja miellyttävä. Oli ilo kuulla asiantuntijoiden vastauksia erilaisiin kysymyksiin. Jokaisella oli jokin tietty näkökulma Lutheriin, joka myös selvitettiin alussa. Sen sijaan keskustelijoiden keskinäistä keskustelua ei juuri kuultu, vaan tilanne oli pikemminkin haastattelu, jossa asioita kysyttin neljältä henkilöltä vuorotellen. Myöskään väittelyä tai erimielisyyksiä ei ilmennyt.

Kukaan asiantuntijoista ei tuntunut olevan varsinainen Luther-fani, vaikka Samuli Korkalaisen väitöskirja käsitteleekin Lutherin virsiä ja Sini Mikkolan Lutherin käsityksiä mieheydestä ja naiseudesta. Todettiin, että Luther oli tilannesidonnainen kirjoittaja, jonka tekstit olivat välillä ristiriitaisia. Mikkola kutsui Lutheria "kipuilukumppaniksi". Sadinmaata ärsytti Lutherin esivaltauskollisuus ja juutalaisvastaisuus. Sadinmaa ja Antturi pahoittelivat sitä, että kirkolle oli annettu nimi Lutherin mukaan. Sehän ei ollut Lutherin omankaan mielen mukaista.

Hauska kysymys oli se, mitä Luther sanoisi, jos tänään tulisi meidän kirkkoon tai katoliseen kirkkoon. Tällaisia ajatuksia jäi mieleen: iloitsisi (myös) katolisen kirkon nykytilasta, luokiteltaisiin maanis-depresssiiviseksi ja pantaisiin lääkitykselle, mahdollisesti olisi hiukan imarreltu siitä, että 500 vuoden kuluttua hänet muistetaan, hämmästynyt, ihmeissään naisesta joka on pää peittämättömänä ja vielä alttarilla,  iloinen siitä, että kirkossa kuulee kaikkia musiikkityylejä... Lutherin ajatuksensa oli, että kirkon on jatkuvasti uudistuttava.

Kun sitten kysyttiin, mitä panelistit arvelevat kirkkon tilasta esim. 20 tai 50 vuoden kuluttua. Se kysymys hiljensi, ja vastaukset hajosivat aika lailla. Kuinka monta prosenttia kansasta mahtaa kuulua kirkkoon? Mitä jäsenkato tekee kirkolle? Pysyykö kirkko nykyisessä yhteiskunnallisessa asemassaan?  

Yleisöä oli 40 - 50 kuten aiemmissakin illoissa. Kuulijat esittivät kiinnostavia kysymyksiä, esimerkiksi Lutherin käsityksistä Neitsyt Mariasta.

Pidin illassa myös siitä, että se aloitettiin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja lopuksi saatiin siunaus. Jokaisen illan aluksi juontaja myös luki hartauskirjasta kyseisen päivän Raamatun tekstin ja Lutherin laatiman lyhyen selityksen.  Paneelikeskustelun aluksi laulettiin Lutherin sanoittama uskontunnustusvirsi 208, ja lopussa kajautettiin Jumala ompi linnamme.  Ryhdikäs rakenne.