Nykyisin pitäisi kaikilla olla hyvät valmiudet teknisten vimpainten käyttämiseen. Monilla onkin. Minä kuulun kuitenkin siihen pikkiriikkiseen ihmiskunnan ryhmään, joka ei oivalla intuitiivisesti, miten laitteita on käytettävä, eikä omaksu nopeasti ohjeita. Salasanojen määrä ylittää jo kapasiteettini moninkertaisessti, joten joudun katsomaan melko useinkin käyttämiäni salasanoja muistikirjasta. Niin ei saisi tietenkään olla, vaan kaikki pitäisi muistaa ulkoa, eikä samaa salasanaa saisi olla käytössä useammassa paikassa.

Voi voi. Onneksi minulla on Armaani, joka ylläpitää meidän verkkoa, asentaa uusia ohjelmia ja hankkii tarvittavia kojeita. Hänen kärsivällisyytensä ei kuitenkaan riitä minun neuvomiseeni, varsinkaan jos kysyn samaa asiaa uudestaan. Opaskirjojakin olen hankkinut, mutta nekään eivät tunnu auttavan - eikä aika riitä niiden perinpohjaiseen lukemiseen.

Monet varsinkin nuoremmat henkilöt ovat innoissaan saadessaan uuden puhelimen, tietokoneen, iPadin tai muun vekottimen. Minulle uusi laite tarkoittaa rasittavaa uusien käyttöjärjestelmien ja käyttöohjeiden opettelua, vaikka tuntuu, että vaivoin hallitsen edellisiäkään. Kaikki menee sekaisin. Ehkä minun aivojeni logiikkatumanen on aivan pienenpieni hitunen vain, sillä en mitenkään kykene itse päättelemään, miten jokin laite toimii.

Eilen tietokoneeseeni päivitettiin uusi käyttöjärjestelmä ja vaihdettiin nopeampi muistikortti. (Osasinkohan sanoa oikein?) Päivityksen seurauksena minä päivittelin: Mikä tämä on? Mitä nämä tarkoittavat? Mistä pääsen eteenpäin? Mihin kaikki tuttu katosi? Päivittyikö kuvankäsittelyohjelma? Mistä tiedän, voinko ladata jonkin tarjotun uuden ohjelman? Jne. Minun koneeni systeemin pitäisi olla käyttäjäystävällinen - kauhistuttaa ajatella, millaisia muut sitten ovat! Totta puhuen töissä on ihan eri järjestelmä, mutta käytän siellä vain sähköpostia, työalustaa ja wordia, joten selviydyn jotenkuten.

Olisi hauska osata kunnolla. PItäisi löytää joku kärsivällinen opettaja, joka ei hermostuisi, vaikka kaikki ei jääkään heti mieleen. Hm, taitaa kuulostaa siltä, että olen seniorivertaistuen tarpeessa! Siinä painotetaan hidasta etenemistahtia. Sitä kuitenkin saanee vasta päiväsaikaan eläkeikäisenä, joten on odotettava 65-vuotiaaksi... Vieläköhän internet on silloin vielä olemassa?

Tähän voisi lisätä vielä meikäläisen pessimismin: yhteiskunta on tullut erittäin haaavoittuvaiseksi, kun kaikki tärkeät toiminnot on nykyisin siirretty nettiin. Samaan aikaan monet terävät aivot pyrkivät laatimaan ovelia suunnitelmia saadakseen järjestelmät kaatumaan. Kuinkas sitten käykään, jos/kun joku onnistuu? Ilman sähkönjakelua loppuu kaikki. Varajärjestelmien vaatimaton taso on tullut testattua jokaisessa pienessä rajatussa ongelmatilanteessa. Jo tavallinen tulipalo, myrsky tai orava muuntajassa riittää saamaan systeemit epäkuntoon. Entä isompi katastrofi? Kansainvälinen selkkaus?  

 

Palatakseni tekniikan ihmeelliseen maailmaan: sain synttärilahjaksi Polar Loopin, jolla voin tarkkailla liikkumistani ja pyrkiä terveelllisempään elämään. Se on kyllä erittäin tarpeellinen, mutta nyt pitäisi vielä hahmottaa, mistä siinä systeemissä on kyse ja miten se loppujen lopuksi toimii. Ranteessani on nyt laite, joka käsittääkseni laittaa kaiken liikkumiseni muistiin ja raportoi niistä tietokoneelleni (tai johonkin muualle...). Se arvelee tietävänsä, kuinka monta askelta minun pitäisi ottaa ja paljonko energiaa on tänään vielä käyttämättä, jos haluan pysyä kunnossa. Hui.  Käsittääkseni se ei kuitenkaan osaa raportoida syömisiäni eikä kannella epäterveellisistä eväistä mihinkään. Saa nähdä, onko tällä terveellisiä seuraamuksia elämääni. (Sen mukaan olen ottanut tänään 2844 askelta. Epäilen, että se tulkitsee tämän naputtelunkin askeleiksi, mutta mistäpä tiedän.)