Käsittelimme viimeksi kirjapiirissä Riikka Pulkkisen esikoisteosta Raja. Olen tähän asti välttänyt sen lukemista, koska aihepiiri on kuulostanut niin ahdistavalta. Nyt se oli luettava.  Olen aiemmin lukenut Pulkkisen tuotannon seuraavat teokset Totta ja Vieras. Huomasin, että niissä oli hämmästyttävän paljon samoja aineksia. Toivoisi, ettei kirjailija kangistuisi samoihin kaavoihin vaan kykenisi uusiutumaan.

 

Raja tutkii (tämän verbin luin jostakin arvostelusta) erilaisia valintoja: mikä on oikein, mikä johtaa johonkin muuhun, missä menee raja. Vaimo on luvannut muistisairautta potevalle miehelleen, että hän auttaa tämän pois sitten, kun aika on. Lupauksen täyttäminen on kuitenkin vaikeaa. Lukion äidinkielenopettaja himoitsee 16-vuotiasta oppilastaan ja aloittaa suhteen tämän kanssa. Tyttö häilyy lapsuuden ja aikuisuuden rajalla ja valmistautuu epätoivoiseen tekoon, kun äiti lopulta saa tietää, mitä on tapahtunut. 6-vuotias lapsi katselee aikuisten maailmaa ja sen salaisuuksia. Hän tavallaan aiheuttaa leikkitoverinsa putoamisen jokeen.

 

Minkään kirjan lukeminen ei ole ahdistanut minua yhtä paljon kuin tämä. Olisin jättänyt kesken, jos ei olisi ollut kirjapiiri tulossa. Olin helpottunut, kun sain sen loppuun. Silti kirja on  hyvä. Pulkkinen on taitava kirjoittaja. Minua ahdistaa aina – sekä lukiessa että esimerkiksi elokuvissa - seurata sitä, kuinka ihmiset tekevät vääriä ratkaisuja tai moraalisesti väärin. Tämän kirjan aihepiiri oli kylläkin myös henkilökohtaisesti raskas. Vanhempieni tilanne toi Anjan miehen kohtalon hyvin lähelle. Moraalinen närkästykseni taas kohosi huippuunsa, kun opettaja vietteli oppilaansa – sellaista ei vain saa tapahtua! Säälin tyttöä ihan tavattomasti.  Opettajan pikkutyttö taas nosti mieleen joitakin muistoja omasta lapsuudesta. 

 

Pulkkisen kaikki kirjat muistuttavat jossakin määrin toisiaan. Aina on lapsi, yleensä tyttö, joka katselee aikuisten maailmaa ja tekee päätelmiään. Aina on salaisuuksia, jotka alkavat pikkuhiljaa paljastua. Pulkkisella on myös lempisanontoja: hän piirsi minulle ääriviivat…

 

Raja oli tosi hyvä kirja ja samalla kuitenkin myös kauhea. Jouduin poikkeuksellisesti vilkuilemaan loppupuolta kyetäkseni jatkamaan lukemista. Lopulta – saatuani selville, kuinka asiat etenevät - pystyin lukemaan kirjan loppuun. Jotkut asiat jäivät avoimiksi, tarkoituksella, luulisin, ja silloin kirjailija käsittääkseni antaa lukijalle vapauden kuvitella lopun sellaiseksi, minkä kestää ja tarvitsee. Niin minä ainakin tein.

 

Jos näitä kolmea kirjaa vertaan, mielestäni Totta oli paras.  Raja oli kyllä esikoisteokseksi erittäin hyvä, mutta se ahdisti. Vieras oli sekava, ahdettu liian täyteen kaikenlaista täysin epäuskottavaa. Papin uskonnolliset pohdiskelutkaan eivät vaikuttaneet aidoilta. Odotan Riikka Pulkkisen seuraavaa kirjaa, mutta toivon hartaasti, ettei hän toista samoja kaavoja vaan tekee jotakin uutta ja erilaista. Muuten tuotanto alkaa vaikuttaa laskelmoivalta.