Hesarissa kerrottiin suomalaisesta islamiin kääntyneestä nuoresta, joka oli ryhtynyt ISISin äänitorveksi verkossa. Sittemmin hän oli tullut toisiin ajatuksiin ja ymmmärtänyt, että häntä ja muita nuoria oli petetty eikä äärijärjestö toteutakaan oikeaa islamia. Yksi lause tämänpäiväisessä jatkojutussa jäi mieleen. Sen mukaan Suomessa on paljon hänen kaltaisiaan, uskonnon vakavasti ottavia mutta tietämättömiä nuoria, jotka  "ovat riittävän ulkopuolisia tunteakseen vetoa ääriryhmien tarjoamaan yhteisöllisyyteen".

Mietin, miksi nämä kantasuomalaisetkin nuoret hurahtavat islamiin? Heillä ei välttämättä ole mitään sidettä oman yhteisönsä uskontoon eli kristinuskoon. Miksi ei? Miksei oma uskonto ole heille tarjonnut kaivattua yhteisöllisyyttä ja vakavasti otettavaa uskonnollista maailmanselitystä? Miksi meillä tyydytään siihen, että uskonasiat eivät ihmisiä kiinnosta? Islamin vastaukset ovat jyrkkiä ja selkeitä. Ne tuntuvat vetoavan. Elämällä tiettyjen kurinalaisten sääntöjen mukaan ihminen alistuu Allahin tahtoon ja tavallaan pelastaa itsensä. Kuulostaako kristinuskon ansioton armo lällyltä? Onko suomalaisessa kristinuskon tulkinnassa omavanhurskauden pelossa etäännytty liian kauas siitä ajatuksesta, että ihmisen pitäisi itse myös pyrkiä eettisesti parempaan elämään? Mikä islamissa nuoriin vetoaa, yhteisöllisyyden lisäksi? Vai eikö kristillinen  ajatusmaailma ole koskaan edes tullut tutuksi, kun suomalainen kristinuskoallergia on imetty jo äidinmaidossa?  

Tutkimusten mukaan islamin kannattajamäärä ylittää kristittyjen määrän tämän vuosisadan aikana. Se johtuu sekä suuresta syntyvyydestä että islamin muusta leviämisestä. Kristinuskosta islamiin on helppo vaihtaa, toisin päin on vaikeampaa, joissakin maissa jopa hengenvaarallista.  Islamin tulkintoja on myös monenlaisia. Toivottavasti asiallinen, rauhanomainen tulkinta saa lisää kannatusta ja ääri-ilmiöt tuhoutuvat omaan kauheuteensa. Toivottavasti kirkko saa oman sanomansa selkeytettyä ja viestitettyä sekä omille jäsenilleen että ulkopuolisille.  

 

Tässä linkki Hesarin tämänpäiväiseen kolumniin:

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1433909510313