Tulin jo kommentoineeksi Jaanan blogissa sitä, miten hankalaksi on käynyt ikäihmisten pankkiasiointi tätä nykyä. Nyt on asiasta taas tuoretta omakohtaista kokemusta.

Yritin viime viikolla varata aikaa vanhempieni kotikaupungin Nordeaan täksi päiväksi - heti kun tiesin pääseväni vanhempieni luokse arkipäivänä. Jouduin kuuntelemaan puhelinpalvelun musiikkia piiiiiitkään (ehkä 24h tarkoittaakin sitä!), kunnes kahdesti yritettyäni luovuin molemmilla viidennen biisin jälkeen. Lähetin sitten netin kautta yhteydenottopyynnön.

Seuraavana arkipäivänä soitin puhelinpalveluun vielä kerran ja pääsinkin jo tunnistautumaan asiakkaaksi ja sen jälkeen melko pian keskustelemaan. Tulos: ei vapaita aikoja perjantaille. Hoitakaa asiat netissä. Vanhempani eivät käytä nettiä ja asia vaati paikalle tulemista, joten kehotettiin tulemaan sitten tavalliseen jonoon pankkiin.

Saman päivän iltapäivällä minulle soitettiin yhteydenottopyntoni vuoksi, jolloin kerroin saaneeni jo tietää, ettei vapaita aikoja ole.   

Tänään menimme sitten taksilla pankkiin. Huolestutti jo etukäteen, miten isä jaksaa seistä siellä, kun hän on viime aikoina kaatuillut aika usein. Se olikin turha huoli! Kaikki tuolit olivat nimittäin vapaina. Pankissa oli pitkä jono - parikymmentä henkeä meitä ennen -  ja vain kaksi kassaa palvelemassa ja vain kassa-asioissa. Muita asioita ei enää voi hoitaailman ajanvarausta konttorissa. Aulaneuvojan mukaan meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jonottaa, mutta mahdollisesti tekisimme sen turhaan, sillä asiamme olisi edellyttänyt ajanvarausta. Kaikki tuolit siis olivat kuitenkin tyhjillään, koska kaikkien piti seisten pitää jonopaikkaansa. Kassojen vieressä oli iso ilmoitus: "Paransimme palvelua asiakkaiden pyynnöstä. Poistimme jonotusnumerot."  Totta tosiaan, jonotusnumerotauluja oli vielä seinillä mutta kaikki pimeinä!

Vanhempieni onni oli, että minä olin mukana ja saatoin pitää paikkaa jonossa. He pääsivät istumaan siksi reiluksi puoleksi tunniksi minkä jonotus kesti.  Edelläni oleva asiakas kertoi, että uusi systeemi oli otettu Osuuspankista, jossa jonotusnumeroista oli luovuttu ensin. Typerä järjestely!

Jonossa paria paikkaa meitä edellä oli mies, joka istahti tuolille levähtämään ja nousi takaisin jonoon, kun se ohitti hänen paikkansa. Minä ajattelin olla ystävällinen ja sanoin, että pidän kyllä paikkaa, josa hän haluaa vielä istua, mutta hänpä suuttui minulle. "Enkö muka saa seistä!" hän ärjäisi. Huh. Hermot pinnalla ilmeisesti. Toki hän sai seistä, kun kerran halusi. Näytti vain toinen puoli olevan halvaantunut ja ajattelin olla avulias...

Pääsimme viimein reilun puolen tunnin jonotuksen jälkeen tiskille, ja sen jälkeen ei ole kuin kiitosta sanottavana. Nuori iloinen pankkivirkailija neuvoi ystävälliseseti ja jopa teki enemmän kuin mitä olisi kassajonossa saanut. (Vanhempi virkailija kannusti ja neuvoi häntä viereiseltä kassalta, kiitos hänellekin inhimillsiyydestä!) Asiamme hoitui eikä tarvitse yrittää uutta käyntiä hiihto- tai kesälomalla.

Vika ei siis ole virkailijoiden jotka tekevät parhaansa ja vähän enemmänkin. En ymmärrä, miten huipputulosta tahkoavilla pankeilla ei ole varaa pitää töissä asiakaspalvelijoita. Yhden pomon ylimääräisillä bonuksilla palkattaisiin jo monta virkailijaa. Kaikki eivät voi hoitaa asioitaan netissä, eikä kaikkia asioita edes voi hoitaa siellä. Tarvitaan väkeä ajanvarauksen taakse palvelemaan mutta myös päivittäisasioihin kassalle. 

Omat pankkikokemukseni Helsingistä ovat aivan toisenlaisia: ajanvarauksen saa helposti (kysytäänpä jopa, milloin minulle sopisi tulla!), jonotusnumerot ovat käytössä kassalla jne. Vaan ehkä sielläkin on tehty uudistuksia eli tässä tapauksessa huononnuksia vuodenvaihteessa, kuka tietää. Eihän minun tarvitse käydä pankissa kovi usein, kun voin hoitaa asiat netissä tai puhelimitse. Tosin itsepalvelustakin pitää pankille maksaa palvelumaksu, vaikka en edes tuo pankin lattialle kuraa kengissä.