Kevät on saanut pihan ja metsät vihertymään suloisesti. Hiirenkorvalla olevien puiden ja pensaiden vihreys on harmaan kevättalven jälkeen herkkää ja virkistävää.

Raparperia pääsee kohta maistelemaan, ja ruohosipuli olisi jo syötävissä. Sitruunamelissa on monistanut itseään useammaksi mättääksi pikku ryytimaahan.

Vappuaattona ovemme taakse ilmestyi hännätön kissa naukumaan ja kerjäämään sisään pääsyä. Edellisen kerran se kävi vuonna 2015. (Muistan, koska otin kuvan, kun se kiipesi syliini pihakeinussa, johon menin istumaan, kun en päässyt kotiovesta ilman että kissa olisi tullut mukana.) Toissapäivänäkin se puski ja yritti kiivetä syliini, tosin jäi kiinni sukkahousuihini, jotka repeytyivät, eikä se millään meinannut uskoa, ettei pääse sisään. Se oli kyllä aika hellyttävä, mutta pysyin lujana. Lopulta kutsuin kissaystävä-Armaani ulos, ja hän sai kisusta kaverin varastopuuhasteluun. Missähän on katti mahtanut viettää viimeiset vuodet? Meidän pihaa pitää reviirialueenaan naapurin hännällinen kissa, joka kiertää harva se yö tarkistamassa tilukset.

Nuoret rusakotkin ovat juoksennelleet kevätmielellä pitkin pihaa sekä öisin että aamuisin. 

Yöllä ja aamulla on alkanut kuulua kummaa nakutusta ulkoa. Käpytikka on ilmeisesti vaihtanut puiden naputtelun antenneihin, sillä metalli kaikuu kauemmas ja kovempaa kuin puu. Eräänä iltayönä se herätti nakuttamalla meidän antennia, joka on makuuhuoneen yläpuolella, ja se kyllä hätkäytti hereille. 

Luvassa on ihanien aurinkoisten kevätpäivien jälkeen koleaa, sadetta, ehkä jopa lunta. Toivottavasti pikkulinnut ja kevätkukkaset selviytyvät kylmyydestä. Mahtavaa, että vappu saatiin viettää aurinkoisessa ja aika lämpimässä säässä. Kaupungin keskusta oli täynnä iloisia ihmisiä.