Viimeinkin alkoi joululoma.

Otti todella tiukille töissä tänä vuonna. 10 - 11 -tuntiset työpäivät ja valtava arvosteluruuhka  (400 arvosanaa ja kaikkia niitä edeltävät kokeet)  verottivat voimia ja veivät kyvyn nukkua kunnolla. Olen viimeisten viikkojen ajan herännyt öisin vähän väliä ja lopullisesti klo 5. Pari viikkoa vaivana ja herättäjänä ovat olleet myös rintakivut, jotka pelottavat. Meneekö tässä hommassa henki?

Nyt olisi aika aloittaa oman joulun valmistelut. Jouluihmisenä tuntuu pahalta, että lähimpien muistaminen, kodin siivous, joulukoristelu jne. on aina pakko jättää työn takia. Virkavelvollisuudet kun on hoidettava. Jos ei muuta niin sairasvuoteeltakin käsin, kuten lähes  joka vuosi jollekin käy,  Nyt olisi viimein oman joulun ajattelemisen aika, mutta missä voimat?

Olen kyllä sitä mieltä, että olennaisinta joulussa ei ole siivous tai leipomusten määrä tai se, onko laatikot tehty itse. Silti on surullinen olo, jos ei ehdi ollenkaan valmistautua. Haluaisi olla hyvä, lämmin ja hellä läheisilleen, ei loppuun palanut kansankynttilä tai riivinrauta. 

Joulussa tärkeintä on sanoma, mutta senkin ymmärtää paremmin, jo mieli on kirkas ja levollinen. Sellaista kohti siis tavoittelen kaikesta huolimatta.