On lämmin, viimeinkin! Kesä on tullut. 

Vuorenkilvet ja narsissit kukoistavat kilpaa pihallamme. Kirsikkapuu on puhjennut kukkaan!  Omenapuun ummut punertavat ja avautuvat minä hetkenä hyvänsä. Raparperit ovat niin isoja, että jos ehtisi, niin voisi heti piirakan tehdä. Oi tätä ihmettä, miten vauhdilla kaikki tapahtuu, kun vain on lämmintä.

Tänään oli niin helteinen päivä, että hiki virtasi vuolaasti kaiken aikaa, varsinkin ulkosalla. Luokassa menin avaamaan ikkunan, kun oli liian kuuma, mutta huomasin, että ulkoa tulee paljon kuumempaa ilmaa vastaan. Aamulla lähtiessäni klo 6.50 oli 12˚C, mutta palatessa klo 16 meidän mittari näytti 28˚C. Oli ilo nauttia päivällinen ensi kertaa ulkona.

Töissä on sisällä viileämpää. Siltikään oppilaat eivät tahdo jaksaa enää mitään. Kokeet sujuvat asiallisesti, mutta muu työskrntely on tuskaa. Täytyy yrittää keventää ohjelmaa. En tajua, mitä ne päättäjät ajattelevat, jotka haluaisivat siirtää kesäloman alun juhannukselle. Oppimistuloksille saisi sanoa hyvästit! Valo, lämpö ja lintujen taukoamaton konsertti ovat alkukesän parasta nautintoa, jota me pimeän ihmiset pitkän pimeän talven jälkeen tarvitsemme. 

Vielä kolme viikkoa aherrusta jäljellä, kolme erittäin tiivistä viikkoa. Kyllä sen jaksaa, kun tietää, että sitten alkaa vapaus ja loma. Ei enää työviikonloppuja ja -iltoja, vaan vapaa-aika on vapaata aikaa. 

Olen tuntevinani kaiken aikaa tuomen tuoksun. Voiko olla totta, että tuomikin jo todellakin kukkii! Enää puuttuvat satakielet, mutta ne ovat saattaneet joutua etsimään uusia paikkoja, sillä niiden pensaikot harvennettiin. Sääli. Satakielen laulu on niin kaunista ja kesäistä.