Kas, edellisen mutinani aihe jatkuu julkisuudessa!

Eero Junkkaala, joka oli yksi Sadinmaan Luther ja vanhurskauttamisoppi -luentoa kuuntelemassa olleista papeista, kirjoitti maanantaina Seurakuntalainen-sivustolle blogijutun aiheesta otsikoiden räväkästi: Kuuntelin harhaoppista pappia. Juttu poiki   sekä keskustelua siellä että Kotimaa24-sivustolle uuden jutun aiheesta. Junkkaala syyttää Sadinmaata harhaoppisuudesta. Ja se taas sai aikaan kiperää keskustelua harhaoppisista papeista ym. 

Maallikko ihmettelee. Olin itse innoissani siitä, että kerrankin kirkossa tapahtuu jotakin älyllisesti haastavaa. Toki minäkin ymmärsin, ettei Sadinmaan tulkinta ole kenties klassisen kristinuskon mukaista, mutta juuri siksi siitä olisinkin toivonut keskustelua, en teilausta. Nettikirjoittelijat jo syyttivät kirkkoherraa, joka oli päästänyt Sadinmaan puhumaan, joku epäili julkisuustempuksi, jotta saadaan paikalle väkeä... Minä kiitän vilpittömästi luentosarjan suunnitellutta pappia ja kirkkoherraa ennakkoluulottomuudesta ja keskustelun virittämisestä. Sitä paitsi luentosarja jatkui eilen, ja paikalla olivat suunnilleen samat ihmiset, jotka ovat olleet läsnä kaikissa muissakin luentosarjan osissa. Mitään yleisöryntäystä ei ole missään osassa näkynyt, mutta kiinnostuneita on ollut joka kerta aika paljon, ja lähes kaikki varmaankin oman seurakunnan väkeä.  

Toki myönnän, ettei luento varsinaisesti kovin paljon käsitellyt perinteistä Lutherin vanhurskauttamisoppia, mutta se ei minua haitannut. Tuoreet tulkinnat ja uudet näkemykset haastavat punnitsemaan omia luutuneita käsityksiä ja pohtimaan sitä, mitä mieltä itse oikeastaan itse olen. Kirkossa ei kai sitten saisi ilmaista mitään puhdasoppisuudesta poikkeavaa. Siinä on vain se ongelma, että jos niin on, ei kukaan uskalla pian sanoa mitään, ellei ole teologisesti korkeasti koulutettu ja varma oikeista vastauksistaan. Tästä syystähän papit eivät kuulemma mielellään käy oppiin liittyviä keskusteluja - pelottimena on aina kantelu tuomiokapituliin, jos poikkeaa normeista.    

Eilinen luento sen sijaan oli hyvin perinteistä hengellistä opetusta aiheesta Luther ja rukous. Ensimmäiset luennot olivat aiheista Luther ja musiikki (jota en valitettavasti muistanut mennä kuuntelemaan) sekä Luther ja ihannekristitty, joka oli hyvin akateemisen oloinen teologian luento Lutherin nais- ja mieskuvasta. Niinpä voikin sanoa, että  kokonaisuus on ollut mainion monimuotoinen. Odotan innolla ensi viikon paneelia, johon osallistuvat kaikki luennoitsijat, sekä Luther-näytelmän uusintaa, koska en sitäkään huomannut mennä aikanaan katsomaan.

Tämän kymmenen vuoden aikana, jotka olen ollut tämän seurakunnan jäsen, olen usein mutissut siitä, miten täällä ei tapahdu mitään eikä ole mitään ajatuksia herättävää, pohdiskelevaa, haastavaa, ohjaavaa... Nyt on! Ja kuulemma tulossa lisää vielä syksylläkin. Alan olla suorastaan innoissani. Tähän kun lisää sen, että viimein olen myös saanut joitakin tuttavia kirkossakävijöistä, niin että voi nähdessään tervehtiä, niin valituksen aiheeni alkavat kuivua kokoon. Taannoin oli myös aivan loistava tarinateaterisessio messun jälkeen, joka kosketti syvältä. Elämän merkkejä!