Kirjoitan tätä ihkauudella koneella. Armaani siirsi aamulla kaiken entisen koneeni sisällön tähän, ja nyt totuttelen uutuuteen. 

Näyttö on hiukan isompi, näppäimistö valaistu ja tatsi erilainen. Hipaisukosketuksia on vielä opeteltava, koska ainakaan kiinteä hiiri ei ihan tottele minua niin kuin soisin. Teho on tietenkin suurempi ja muistikin kai. - Tästä selostuksesta jo voikin päätellä, etten varsinaisesti ymmärrä paljoakaan koneista, minä vain käytän niitä. Onneksi paikalla on armas tukihenkilöiseni, joka pelastaa viimeistään silloin, kun olen aivan lopullisen epätoivoinen jonkin kämmini takia. 

En lakkaa ihmettelemästä, miten paljon tietotekniikasta on apua arkielämässä. Kirjoittelin äsken erästä minulta pyydettyä juttua, ja johan on mainiota, kun ei tarvitse jokaisen "eiku"-ajatuksen jälkeen rypistää paperia roskikseen ja aloittaa alusta, vaan voi tyynesti poistaa surkeat kohdat ja laittaa tilalle uutta. Kappaleita voi siirrellä sinne tänne puhumattakaan muista mahdollisuuksista.  

Entäs netti sitten? Tieto kulkee nopeasti, kaikki tietävät kaiken maailman tyhmät jututkin alta aikayksikön (tiedättekö muka jonkun, joka ei ole vielä kuullut uusimmasta tekstarikohusta?) mutta onneksi myös tärkeämmät. Viestittely ja mielipiteenvaihto käyvät ah, niin ketterästi. (Ai niin, pitääkin käydä laittamassa nimi adressiin Strindbergin puolesta...)

Telkkariohjelmatkin voi katsoa silloin kun itselle parhaiten sopii. Jos tänäänkin jäi ajankohtaiskatsaus väliin, niin ei hätää, areenaltahan sen voi kurkistaa. Tai kuunnella viimeisimmät radiouutiset, niin kuin iltapäivällä tein.

Haittapuoli on sitten se, että netti vetää puoleensa vähän liiankin innokkaasti ja usein. Moni muu homma jää hoitamatta. Tulee myös helposti surffailtua aina samoilla sivustoilla. Jos ei pidä varaansa, alkaa näkökulma kapeutua. Netin roskat ja saasta eivät minua kovin paljon henkilökohtaisesti häiritse, kun en juuri koskaan niiden ääreen eksy. Periaatteessa tietenkin harmittaa, että esimerkiksi suurin osa sähköposteista on kuulemma roskapostituksia. Turhaa kuormitusta. 

Kesä tuonee parannusta nettiriippuvuuteen. Matkoilla ja maalla ollessa nettiin pääsee tai ehtii harvemmin. Sitten voi lukea enemmän kirjoja ja nauttia ympäristöstä. Ihan ilman nettiä ja tietokonetta en kyllä enää osaisi olla. Tai no, osaisin, mutta en välttämättä haluaisi.