Mahtavan lämmin sää jatkuu. Aamulla heräsin ukkosen jyrinään, ja koko päivän on lämpötila ollut kolmenkymmenen asteen tienoilla. Ihanaa - tätä voi sitten  talvipakkasilla muistella. Kunpa voisi säilöäkin vähän tätä lämpöä kurjien loskapäivien varalle. Meteorologi sanoi haastattelussa, että meillä on nyt välimerellinen sää. Minulle kyllä kelpaa...

Hyvin mielenkiintoista nähdä, millainen on ensi vuoden sää. Viime talvi oli ennätyskylmä ja luminen. Tämä kesä taas on ennätyslämmin. Liekö Suomessa ikinä ollut näin pitkää näin kuumaa hellejaksoa?  Joko nämä tasaavat toisiaan siten, että vuoden keskilämpötila pysyy normaalin rajoissa, tai sitten varmistuu se, että ilmasto todellakin on muuttumassa lopullisesti ja säät tulevat olemaan tällaisia vastakin. Minä kuulun niihin, jotka uskovat ilmastonmuutoksen olevan tosiasia. Suorastaan säälittävät ja kauhistuttavatkin tulevat sukupolvet, jotka joutuvat kestämään nekin seuraukset, jotka eivät vielä meidän elinaikanamme kenties ehdi tulla näkyviin.

Ihmisen tulevaisuuden suhteen olen skeptikko: en usko, että ihmiskunta kykenee tekemään yhteisiä päätöksiä, joilla maapallon olosuhteita tasattaisiin. Rikkaat eivät luovu "oikeuksistaan" (puhdas vesi ja maaperä, energian tuhlaileva käyttö, ruokavarat) ja ne köyhät, jotka eivät näänny välittömästi, joutuvat lähtemään kotiseuduiltaan ja taistelemaan itselleen elintilaa muualta. Jokainen äiti ja isä yrittää saada lapsilleen paremman tulevaisuuden ja lähettää edes yhden lapsen mahdollisesti parempiin olosuhteisiin. Ensimmäiset merkit on jo nähty Suomessakin, vaikka tällä hetkellä paetaan lähinnä toisia ihmisiä eli sotaa ja sortoa. Puhdas vesi tulee olemaan kuitenkin arvokkaampaa kuin kaikki muut rikkaudet. Vaatisi liikaa, että koko ihmiskunta sataisiin tajuamaan, että kaikkien on tyydyttävä vaatimattomaan elintasoon, jotta maapallo kykenisi elättämään yhä kasvavan ihmiskunnan. (Joku sanoisi, että mitäs väliä, jos jossakin muualla ihmisiä kuoleekin, mutta kukapas sen päättää, että vaikkapa juuri meillä olisi oikeus tällaiseen elintasoon, mutta jollakin Afrikan kuivuuteen tai Intian väenpaljouteen syntyneellä ei.)

Poden usein huonoa omaatuntoa siitä, että että meillä on mahdollisuus elää näin monimutkaisessa yhteiskunnassa, kouluttautua, sivistää ja huvittaa itseämme vapaasti, kun samaan aikaan jonkun toisen ihmissisaren tai -veljen kaikki aika menee esimerkiksi ruuan tai juomaveden hankkimiseen. Ei siinä ehdi dekkareita lueskella tai lomanviettosuunnitelmia pohdiskella. Miksi minä elän näin? Saanko elää näin? Mitä asialle voisi tehdä? Jos lahjoittaisin pois kaiken, mitä omistan, ei tilanne muuttuisi sen enempää, kuin että olisi yksi köyhä enemmän. Koen pikemmin velvollisuudekseni käyttää saamaani koulutusta tekemällä työtä, jossa on edes jonkinlaisia mahdollisuuksia  vaikuttaa jos ei muuta niin ihmisten asenteisiin.  Ja kuinkahan moni suomalainen, eurooppalainen tai ylipäänsä ihminen edes vaivaa päätään tällaisilla pohdiskeluilla? Pelkään pahoin, että monia ei voisi vähempää kiinnostaa niin abstrakti asia kuin potentiaalinen ilmastonmuutos. Oma etu on kuitenkin läheisin. Ja niinhän se on tietysti minullakin.