Radiossa on menossa jumalanpalvelus. Pappi puhuu taas Joulupukista. En kerta kaikkiaan käsitä, mikä kirkon väkeä vaivaa. Lapset sekoittavat Jumalan ja Joulupukin jo muutenkin - kirkossa sitä ei tarvitsisi vahvistaa. Koulumme joulukirkossa on vuosi toisensa jälkeen saatu kuulla milloin Tonttu Torvisen huonosta elämästä Helsingissä, milloin  Joulupukista, joka tuo paljon lahjoja.  Sitten ontuva vertaus siitä, kuinka Jumalakin on hyvä ja armahtavainen  niin kuin Joulupukki. Ei ihme, että joulupukkiuskon myötä menee lapsilta aikanaan myös usko Jumalaan. Seiskaluokkalainen jopa väitti kirkkain silmin, että joulu on Joulupukin syntymäpäivä (toivottavasti oli läppä). 

Tämän päivän radiopappi kuuluu onneksi päässeen jo muihin aiheisiin. Samoin tämän vuoden joulukirkko koulussa oli ennennäkemättömän hyvä ja harras: tilaisuus alkoi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, puhe käsitteli jouluevankeliumia ja kirkossa myös rukoiltiin. Niin pitää seurakunnan toimia: pitää rohkeasti esillä omaa sanomaansa, antaa mahdollisuus rukoilla yhdessä ja  lopussa saada siunaus. Paras joulukirkko vuosikymmeniin! Koin itsekin tilanteen koskettavana toisin kuin silloin, kun olen ollut paikalla kuoronjohtajana tai muuten jostakin vastuussa. Seurakuntakin oli rauhallisempaa kuin menneinä vuosina ja jaksoi keskittyä.