Viime sunnuntain 29 asteen helteet loppuivat kuin seinään, ja nyt on kolea syyssää. Pohjoistuuli puhaltaa, ja pyöräillessä tekee mieli kiireen vilkkaa lisätä varustusta: hanskat, korvaläpät, pitkähihaiset puserot, tuultapitävä takki, tuulihousut... Seuraavaksi kaivan esiin kypärämyssyn, paksummat hanskat ja satulansuojuksen. (Harmi että kadotin satulanpehmikkeen, jossa oli eristävä superloni, sillä sellaisia ei näytä olevan enää missään myynnissä.) 

Päivä lyhenee reipasta vauhtia, ja täytyy olla päättäväinen sen suhteen, että tulisi lähdettyä työpäivän jälkeen vielä kävelylenkille. Olen lipsunut siitä jo nyt, vaikka on ollut valoisaa, kun on väsyttänyt niin paljon töistä tultua. Ehkä pysyisin koko illan hereillä, jos sitkeästi pitäisin kiinni tavoitteestani ja pyyhältäisin ulos tv-uutisten katsomisen sijaan. Niiden ääreenhän aina nukahdan.

Syksy tarkoittaa kaikin tavoin myös arjen alkamista. Rutiini helpottaa elämää, kun ei tarvitse jokaisen työpäivänkään ohjelmaa erikseen miettiä. Nyt tietää aikataulujen osalta viikon mukavimmat kohdat ja hankalimmat päivät. Tässä jaksossa on yksi vapaapäivä, mikä tuntuu tosi hauskalta, mutta seuraavassa jaksossa sen jo menetän. Tässä jaksossa on vain kaksi aikaista aamua, seuraavassa jaksossa kaikki viisi. Täytyy yrittää pärjäillä. 

Luonnossa kesä on kypsynyt syksyyn. Satoa korjataan. Ruskaviikot lähestyvät, mutta toistaiseksi koivujen putoilevat keltaiset lehdet johtuvat kuivuudesta, eivät yöpakkasista. Hallaa on kuitenkin jo luvassa lähiöinä laajalti. Heräsin tänään niskasärkyyn jo puoli kuudelta, ja silloin lämpötila oli +6°C, ilmatieteen laitoksen mukaan tuntuu kuin +3°C. Aika hyytävää, kun keho on tottunut helteisiin.

Pidän syksystä(kin). Vuodenajoissa on kaikissa paljon hyvää, ja vaihteluhan virkistää. Kun puhutaan syksystä, mieleen tulevat lämpimät, hämärtyvät syysillat, jolloin ruskan värit heijastuvat lamppujen valossa pehmeinä ja kutsuvina. Saa nähdä, tuleeko tänä vuonna sellaisia iltoja, vai johtaako tämä pohjoinen ilmavirtaus saman tien kylmyyteen. Kuulaat syyssäät ovat kauniita myös päivällä väreineen ja tuoksuineen.

Olen tässä istuessani lisäillyt vaatetusta kaiken aikaa: pitkät housut, villapohjasukat... Nyt on haettava neulepuserokin. Ulkoilman lämpotila tuntuu meillä sisällä vahvasti: helteellä yläkerrassa on ollut sietämättömän kuuma. Talvisin lattiat ovat kylmät ja sisäilma viileä. Talo on nyt jäähtynyt nopeasti, kun ulkona on koleaa. Se auttaa onneksi nukkumaan paremmin. Tänä vuonna suora sähkölämmitys tulee asettamaan taloudellista haastetta laskea lämpötilaa entisestään, vaikka olemme asustelleeet aika viileässä tähänkin asti. Nyt alkaa olla aika siirtää helleasut varastoon ja kaivaa esiin villavaatteet. Pitäisiköhän sukankutimetkin saada jotenkin edistymään, jotta olisi uusia sukkia entisten pohjasta puhkikuluneiden tilalle? Olen jumittunut kantapään kohdalle, kun en enää muista, miten se tehtiin. Tai sen muistan, mutta sekoilen silmukoiden määrissä, kun en ole löytänyt selkeää ohjetta minun kokoiseeni jalkaan. Olen kyllä aiempina vuosina neulonut ainakin kuudet sukat, mutta nyt jumittaa.     

Kesällä on tullut liikuttua eri puolilla Suomea aika lailla (pois lukien koronan aiheuttamat kotiviikot), ja nyt tuntuu hyvältä olla enemmän paikallaan. Kotona monet hommat odottavat tekemistä, kun kesän kuumuudessa ei ole pystynyt työskentelemään. On aika saada järjestystä aikaan komeroihin, hyllyille ja varastoon. Viikonloppuna saimme jo kolme kassillista tarpeetonta vaatetta ja muuta tavaraa vietyä Fidaan siinä toivossa, että niistä olisi jollekin toiselle hyötyä. Mappeja voisi myös alkaa selvitellä. Ystävän neuvo oli, että työasioihin liittyviä kansioita kannattaisi alkaa jo nyt käydä läpi sillä ajatuksella, että kaikki sellainen pois, mitä ei enää tarvitse. Liikaa olen säästänyt kaikenlaisia vanhoja kokeita ja muita papereita ajatellen, että niitä joskus vielä voisi käyttää. Olisi aika päästää niistä irti.    

Sanon siis syksylle: tervetuloa! Olet tarpeellinen. Aion nauttia seurastasi.