Tässä jatkoa edelliseen tarinaan:

Neljän maissa viime yönä katolta alkoi kuulua kiireisiä juoksuaskelia. Menimme alakertaan katsomaan, ja kas, neljä oravaa kisaili pihamaalla! Kahdella niistä oli rankamainen, heikkokarvainen häntä, kahdella tavanomainen tuuhea. Oravat kiisivät toistensa perässä, kieppuivat puun rungolla ja olivat kaikin puolin virkeitä ja pirteitä (toisin kuin me). Sitten ne ryntäsivät terassille. Niillä oli selvästi hallussaan tieto siitä, että täällä oli tarjoiltu eilen pähkinöitä. Yksi onnistui löytämään jonkinlaisen sirun kaiteelta ja toinen lattialta. Niitä siinä nakertelivat. Sitten kaksi oravista alkoi tuijottaa meitä vetoavasti oven ikkunalasin läpi, toinen lähempänä, toinen toiselta kaiteelta. Liikkumatta ne siinä istuivat. Ei ollut kommunikaatio-ongelmia, vaan aivan selvästi näin niiden ajatukset: "Täältä sai eilen pähkinöitä. Haluamme lisää!" Liikahtelin ja mietin, pelästyvätkö sitä, mutta kaikkea kanssa - intensiivinen tuijotus jatkui. Hämmentävää. Jutella en voinut, sillä ovi oli tällä kertaa kiinni eikä ääni varmankaan kuulu läpi. Viimein lähempänä ollut orava päätti lähteä. Yksi syy kiinteään tuijotukseen selvisi: sen paikalle jäi kasa ruskeita papanoita.