Ensin urputusosuus:

Kirjoitin eilen innoissani postausta tänne blogiin iPadilla, kun se sattui olemaan käsissä. Juuri kun olin lähes valmis, koko kirjoitus katosi ja netti heitti minut kirjautumissivulle! Vähänkö harmitti! En jaksanut ruveta kasaamaan hajallaan olevia ajatuksiani uudelleen, joten se siitä aiheesta.

 

Tämän päivän aamuajatus (kun vasta heräsin - ihmeellistä!) koskee Hesaria.

Helsingin Sanomat uudistui joitakin aikoja sitten. Kovasti väiteltiin tabloid-koosta. Sitten hämmästeltiin hyvän päätoimittajan erottamista. Hesarissa ilmeisesti ollaan aika huolissaan paperilehtien asemasta ja koko Hesarin asemasta mediakentän murroksessa.

Minun vaatimaton mielipiteeni on, että Hesarista on uudistusten myötä tullut liian hyvä. Minulle. Menee nimittäin aivan liikaa aikaa päivittäin sen lukemisessa. Usein en ennätä lomallakaan lukea koko lehteä aamulla yhtäjaksoisesti, vaan joudun lukemaan osan vasta päivällä tai illalla, kun en voi aamukahvin äärellä istua kovin monta tuntia. Lehdessä on toinen toistaan kiinnostavampia uutisia ja artikkeleja eri aloilta. Mielipideosaston laajentaminen on myös osoittautunut kerrassaan hienoksi uudistukseksi, ja siellä monen eri alan asiantuntijat ottavat osaa ajankohtaisiin asioihin. 

Meille on jo vuosia tullut Hesarin VerkkoPlus eli sekä paperilehti (minua varten kotona ollessa) ja nettilehti (Armaani lukee vain sitä). Paperilehden rapistelu on olennainen osa minun aamukahvipöytääni. Kesälomareissujen ajaksi olemme keskeyttäneet paperilehden jakelun ja minäkin olen lukenut lehden verkosta. Aiemmin järjestely toimi hyvin, mutta viime kesänä tuli hiukan ongelmia. Luulen, että asiakaspalvelija oli juuri aloittanut kesätyöläinen eikä ihan osannut asiaansa. Sotku kuitenkin selvisi ja Hesari selvitti laskutuspulmat ja kaiken kiitettävästi. Tänä vuonna kuitenkin vahingosta viisastuneena katkaisin paperitilauksen kokonaan koko kesäksi ja siirryimme molemmat lukemaan nettiversiota.

Luen Hesaria välillä iPadilla, välillä tietokoneella. Tätä nykyä iPad on mieluisampi lukuväline, kun sillekin on tullut näköislehtivaihtoehto, sillä siirtyminen artikkelista toiseen ja sivulta toiselle sujuu joustavammin. Luen yleensä mieluummin näköislehteä, koska haluan hähdä sivun asettelun ja sen, mikä on pieni, mikä suuri juttu. Haluan myös lukea kuolinilmoitukset yms., joita ei nettiversiossa ole. iPadilla tekstin suurentaminen ja sivulla liikkuminen käy paljon näppärämmin kuin tietokoneen ruudulla. 

Hesari on lisännyt asioita perusteellisesti ja uutisia syvällisemmin käsittelevien juttujen määrää. Se on hienoa - ja ajankäytölleni tuhoisaa. Tekee mieli syventyä, mutta samalla tietää, että pitäisi olla tekemässä jotakin hyödyllisempää. Lomalla tietysti voi perustella, ettei kaiken tarvitse olla niin järkevää, mutta käytännössä harmittaa, jos ei saa mitään muuta aikaan. Toiseksi haluaisin ennättää lukea myös kirjoja, mutta Hesari taitaa napata siitäkin ajasta osan.

Nyt tuntuu siltä, että syksyllä palaan ilomielin paperilehden tilaajaksi, vaikka se onkin suhteellisen kallista ja tulee pois kannettavaa paperia kilokaupalla kotiin. On paljon kätevämpää leikata saksilla kiinnostavia artikkeleja talteen kuin muistella, mistä versiosta olikaan mahdollista tehdä tallennuksia ja mihin ne sitten menivätkään ja miten löytyvät tarvittaessa tulostettavaksi tai muistitikulla töihin kiikutetttavaksi. Tokihan se säästäisi tilaa eivätkä loppumattomat pinot työhuoneen lattialla rassaisi mieltä (ja aiheuttaisi perheessä epäsopua), kun ei ehdi koskaan mapittaa... Silti olen mielelläni vanhanaikainen ja avaan aamulla paperisen Hesarin, joka tabloidkokoisena toden totta mahtuukin pöydälle paremmin. Tuntuu kuin kahvikin maistuisi paremmalta paperilehden seurana.

Olen myös iloinen siitä, että Armaani lukee mieluummin verkkolehteä: ei tarvitse jakaa paperilehteä, ja hänen iPadinsa mahtuu hyvin pöydälle. Itse olen kiitollinen siitä, että Hesari on aina matkalla mukana, olimmepa mökillä, kylässä tai pitemmälllä reissulla jossakin. Olen aina ajan tasalla. (Tosin myös ilmeisen selvästi koukussa.) 

Loppupäätelmä: Kiitos, Hesari, hyvistä lukuelämyksistä ja useista vaihtoehdoista niiden nauttimiseksi. Kiitos, Kaius Niemi joukkueineen, hyvästä lehdestä.