Itsenäisyyspäivä sujuu tänä vuonna tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. Emme ole kotona juhlimassa telkkarin ääressä vaan maalla sukuloimassa. Presidentin Tampereen juhlien kättelyitä katsottiin muun tekemisen ohessa (minä innokkaimpana perinteiden vuoksi, vaikkei pukuloisto olekaan minun alaani), mutta konsertin ajaksi mentiin saunaan ja jatkojen aikana piti nukuttaa nuorimmaisia. Ehkä katson ainakin konserttia joskus myöhemmin Yle areenasta - ainakin jos se saa yleisesti kehuja. Nyt miesväki katsoo Tuntematonta.

Netistä löytyi testi "testaa kuinka suomalainen olet", jonka tulosten piti kertoa suomalaisuudesta, koska kysymysten vastauksia ei voi tietää muu kuin suomalainen. Hm. Erehdyin kokeilemaan. Tulos yllätti: en saanut ainoatakaan pistettä, sillä ensimmäinen kysymys koski Kimi Räikkösen veljen nimeä. MIstä olisin voinut tietää, kun tuskin tiedän, kuka itse Kimi R. on? Jos suomalaisuus on tuosta kiinni, niin sitten en tosiaankaan ole suomalainen. 

Itsenäisyyspäivä on tarpeeellinen vapaapäivä joulunalustohinassa. Ennätin korjata pitkällä automatkalla kahdet kokeet. Paluumatkalle ei jäänyt kuin yhdet kokeet ja kahdet aineet. Kun olin lapsi, meillä leivottiin piparkakkuja itsenäisyyspäivänä. Myöhempinä vuosina olen silloin kirjoittanut joulukortteja. Tänä vuonna en taida ennättää kumpaakaan, ainakaan tänä viikonloppuna. Piparit saa sitä paitsi helpommin kaupasta. Lapsena teimme ainakin kerran piparkakkutalonkin. Se oli lopulta niin kovaa, etä se taisi jäädä syömättä.

Isänmaallinen musiikki kuuluu olennaisena osana minun itsenäisyyspäivääni. Radiokirkossa, josta kuulimme autossa osan, laulettiin  tosi kauniita virsiä kuten Oi Herra, siunaa päämies maamme. Pressan juhlissa taas orkesterit soittivat suomalaista, aiheeseen liittyvää musiikkia kuten Sibeliusta ja Anssi Tikanmäkeä.

Isänmaallisuus on  suureksi osaksi kiitollisuutta. Menneet sukupolvet uneksivat siitä, mitä meillä on ollut koko minun elinaikani: rauhasta ja vapaudesta. Olemmeko osanneet käyttää niitä oikein - siitä en ole ihan varma.