Kun minä olin nuori, oli tyylikästä kulkea ulkona avopäin pakkasella. Vielä ensimmäisinä työvuosinanikin muistan, kuinka piti julistaa oppilaille pipopakkoa ja perustella, miksi kannattaa suojella päätä jäätymiseltä.

Nykyisin on toisin. Opettaja joutuu perustelemaan, miksi sisällä ei ole tapana pitää päähinettä, eikä varsinkaan ruokapöydässä. Nykyisin näkee aikuisia miehiäkin ravintoloissa (ei tosin hienoimmissa) lippis päässä syömässä. Ja kun isi antaa esimerkkiä, niin samalla tavallahan toimivat myös perheen lapset. Yläkoulussa on usein yksi yksilö kerrallaan, jolle myssy tai muu päähine on niin suuri osa identiteettiä, ettei sitä kerta kaikkiaan voi koskaan ottaa pois. 

Vaan mikäs onkaan tullut pään palelluttamisen tilalle nuorison villityksenä? Paljaat nilkat! Kovallakaan pakkasella eivät viileimmät (tosiaan!) tyypit käytä sukkia, tai ainakaan sellaisia, jotka näkyisivät kenkien ja housunlahkeiden välistä. Siinä kohti pitää näkyä paljaat nilkat. Olisi kiinnostavaa tietää, millaista vaikutusta päivittäisellä nilkkojen palelluttamisella on tulevaan terveyteen. Lisääntyvätkö nivelvaivat ennenaikaisesti? Onko raihnas vanhuus tulossa? Sillähän ei ole nuorelle väliä, koska siihen on ikuisuus. Hah, kunpa tietäisivät, että koko elämä on oikeasti yhdessä hujauksessa ohi.

Entäpä sitten, kun tämä muoti on nähty ja pitää keksiä jotakin uutta? Polvetkin näytettiin risojen farkkujen lahkeista jo viime kaudella, ja joillakin ne ovat edelleen näkyvissä. Entä sen jälkeen? Jos jätettäisiin vaikka kaulaliina pois ja palellutettaisiin kurkku? Tai kuljettaisiin ilman toista hanskaa? Tai pidettäisiin ranteiden ja kyynärpäiden välinen alue paljaana? Saapa nähdä. Tärkeintä on olla cool aikakauden määrittelemällä tavalla.

 

(Tämä asia tuli aamulla mieleeni, kun näin työmatkalla yläkoululaistytön, joka näytti jotenkin erilaiselta. Sitten tajusin: hänellä oli nilkkasukat!)