Loma alkoi, ja aion viettää alkuosan siitä Hämeenlinnan seudulla. Aloitimme tänään ulkoilemalla ensin Vanajaveden rantamilla. Siellä sinnikkäimmät sorsat päivystivät sulan reunalla edelleen, ja käpytikkapariskunta kiipi puunrunkoja pitkin ja  (uros?) naputteli rytmikkäästi puunrunkoa nokallaan. Kävelyn jälkeen lähdimme Hämeenlinnan teatteriin katsomaan dekkaritarinaa Kahvi mustana, jonka jälkeen nautimme päivällistä läheisessä Verka-ravintolassa. Vallan mainio tapa aloittaa loma!

Kahvi mustana on Agatha Christien suoraan näytelmäksi kirjotitama teos. Se on suljetun huoneen mysteeri, jossa Hercule Poirot kapteeni Hastingsin kanssa ratkaisee tapahtumien kulkua. Olin vähän yllättynyt siitä, miten suurin osa näyttelijöistä selkeästi "ylinäytteli" - tuli ihan harrastajateatteri mieleen. Hercule Poirot'n puhe oli myös paikoin liian nopeaa. Väliajan jälkeen tunnelma tiheni ja näyttelijäsuorituksetkin paranivat. Parhaiten onnistui mielestäni Jarkko Tiainen kaikissa rooleissaan sekä Ilkka Heiskanen kapteeni Hastingsina. Hänen mimiikkansa oli mainiota. Yleisössä oli lukuisia yskäisiä ihmisiä, joiden köhä peitti puheenvuoroja alleen varsinkin heti väliajan jälkeen. 

Verka osoittautui vallan mainioksi ravintolaksi. Se on teatterin vieressä vanhan verkatehtaan alueella. Hissi ei toiminut, joten piti kivuta kipeän polven kanssa viidenteen kerrokseen. Syy paljastui ylhäällä: joku oli jättänyt hissin oven ylhäällä auki, vaikka siinä luki isolla: sulje hissin ovi. Ravintolassa oli useita menuehdotuksia (3, 4, 5 tai 8 ruokalajia), joissa kaikissa oli samoja osia. Valitsin alkuruuaksi palsternakkaa neljällä tavalla, ja se oli todella herkullinen. Pääruokana söin herkkutattirisottoa ja paahdettua lohta. Erittäin maukasta, tosin melko reilusti suolaa minun makuuni. Jälkiruokana oli kinuskia, tattia ja karpaloa, mainio yhdistelmä sekin. Armaani valitsi pääruuaksi marmorifileepihvin ja oli erittäin tyytyväinen.

Istuimme ikkunapöydässä katsellen viereisen rakennuksen hauskan näköistä kattoa sekä katunäkymää. Aloittaessamme oli kirkas, aurinkoinen päivä. Pikkuhiljaa alkoi hämärtää, ja poistuessamme olikin jo pimeää. Suomessa on pitkä, tunnelmallinen hämäränaika, josta olen aina pitänyt kovasti. Hämäränhyssy. Nyt nautimme siitä rauhassa ajan kanssa hyvän ruuan ja juoman äärellä. Suosittelen Verkaa Hämeenlinnassa vieraileville! 

Aina sanotaan, että Hämeessä ihmisiin on vaikea tutustua ja yleensä ottaen ollaan pidättyväisiä. En tunne yhtään nykyistä hämeenlinnalaista, mutta asiakaspalvelu ainakin on kaikkialla erittäin ystävällistä ja avuliasta. Ulkoilureiteillä myös vastaantulijat saattavat tervehtiä, hymyillä ja jopa vaihtaa muutaman sanan. Se tuntuu mukavalta.