Entisaikaan aina sanoin, että harmillista, ettei meidän alalla voi tehdä etätöitä. Näinpä vain voikin! En olisi ikinä uskonut, että Suomessa voisi olla tällainen tilanne, että ihan kaikki koululaiset ja opiskelijat käyvät koulua etänä. 

Tilanne tuli eteen yhtäkkiä yllättäen. Parissa päivässä siirryttiin etäilemään ihan valmistautumattomina. Meillä tulipalon takia vielä aiemmin viikon tilapäisratkaisujen jälkeen. Jos olisimme osanneet ennnustaa, olisimme tietenkin opastaneet oppilaita Teamsin käytössä, kyselleet, kenellä on sopivat laitteet kotona, ja ennen kaikkea kehottaneet oppilaita ottamaan kirjat viikonlopuksi kotiin. Tosiasiassa kaikki eivät ole vieläkään hakeneet kirjojaan koululta, jossa ne palosiivouksen yhteydessä oli sullotttu jätesäkkeihin ja muuttolaatikkoihin.  

Niinpä vain ryhdyttiin etäilemään. Ensin annettiin ohjeet kokonaiseksi viikoksi, ja sekä vanhemmat että oppilaat olivat hämmennyksissään. Ohjeitakin tuli lähetettyä monilla eri kanavilla. Sitten saatiin asiaan ryhtiä, yhteiset toimintatavat sekä live-tunnit käynnistettyä lukujärjestyksen mukaan.  Nyt voisi jo sanoa, että hyvin menee! Olemme tottuneet, oppilaat työskentelevät ahkerasti ja palauttavat työnsä melko säntillisesti. Videokonferensssit alkavat täsmällisesti, poissaolijat löytyvät pienellä huhuilulla, oppilaat osallistuvat aktiivisesti. Toki osa vain kuuntelee, sillä samaan aikaan puhuessa alkaa kaikua eikä kukaan saa mitään selvää. Kamerat pidämme myös yleensä suljettuina, koska ne vievät sen verran paljon kaistaa, että puheen kuuluvuus ja laatu kärsivät. 

Itse pidän oikein paljon tästä työskentelytavasta. Se vie enemmän aikaa, koska jokaisen tuotokset on tarkistettava erikseen ja kirjoitettava palautetta. Suomen ryhmiltä kirjallisia tuotoksia tulee luettavaksi tosi paljon, toki muistakin aineista lähes joka tunti jotakin. Olen kuitenkin itse asiassa hyvin tyytyväinen siihen, miten olen saanut työt rullaamaan. On pysytty tekemään monipuolisesti kaikenlaista. Eilinen työpäiväni (klo 8.15 - 16.30 + illalla vähän) esimerkiksi sisälsi mm. esitelmien kuuntelua, uusien työskentelyohjeiden antamista, suullisten kokeiden pitämistä, paljon viestittelyä oppilaiden, vanhempien ja kollegojen kanssa, uuden videonpalautussysteemin ohjeistusta, tehtävien tarkistusta ja arviointia.

Opetusministerin eiliset mietteet sulun lopettamisesta saivat huolestumaan. Nyt kun kaikki sujuu, niin miksi tässä vaiheessa alkaa suunnitella sulun lopettamista ja kerääntymistä taas laumoihin, joissa virus voi helposti levitä? Riskiryhmäläisenä en haluaisi työn takia mennä altistumaan. On turha kuvitella, että lapset ja nuoret  pysyttelisivät kahden metrin päässä toisistaan. Heti ryntäisivät halailemaan pitkän eron jälkeen. Pienimmät nujakoivat aina kiinni toisissaan, ja se on heistä hauskaa. Tässä etäopetuksessa ovat mukana kaikki työn mukavat puolet: suunnittelu, opettaminen, yhteys oppilaisiin jne. Ikävimmät asiat puuttuvat eli välituntivalvonnat, riitojen selvittelyt sekä korviahuumaava meteli. Lisäksi säästää aikaa, kun ei tarvitse mennä työpaikalle, ehtii nukkua enemmän. Vapaa-aikaa on jäänyt vähemmän, mutta sekin ehkä korjaantuisi ajan mittaan, kun on totuttu työskentelyyn ja tulee projekteja, joissa ei joka tunnin jälkeen lähetetä mitään tarkistettavaksi.

Niinpä vetoankin ministeriin: pelataan nyt varman päälle tämän viruksen suhteen. Vältetään koronan leviämispiikki koulujen kautta opettajiin ja riskiryhmiin kuuluviin perheenjäseniin (jos nyt uskotaan, ettei se lapsiin itseensä tartu). Laitetaan ensin koronatestaukset täysimittaisesti käyntiin ja selvitetään tilannetta perusteellisemmin. Huoli tuntuu olevan niistä oppilaista, joille koti ei ole turvallinen paikka. Se on toki ongelma. Toivoisi, että kodeissa voitaisiin käydä tarkistamassa tilannetta, vaikkapa ruokakassia vieden. Se ei tietenkään nyt ole mahdollista virusvaaran takia. Samasta syystä toivon kuitenkin  pidettävän kiinni siitä 13.5. aikataulusta, ettei lopeteta koulusulkua yhtä äkkinäisesti kuin Uudenmaan rajavalvontaa. Tässä työssä kun tehdään suunnitelmia hiukan pitemmälle ajalle kuin vain seuraavaan päivään. Meillä edessä on lisäksi muutto väistötiloihin, mikä aiheuttaisi viimeisiksi viikoiksi aikamoisen hässäkän. Viimeisellä viikolla piti olla retkipäivä, urheilupäivä ja siivouspäivä. Riskipitoisia aktiviteetteja, sanon minä. En siis sure, jos etäilyä joudutaan jatkamaan.