Nyt minuun iski pahin flunssa vuosikymmeniin. Vilustuin perjantaina pyöräillessäni navakkaan vastatuuleen, ja jo lauantaina oli kurkku kipeä. Tauti ei kuitenkaan mennyt ohi pelkällä säikähdyksellä niin kuin yleensä, vaan se alkoi kehittyä tosi kovaksi flunssaksi. Ja kuten voi aavistaa, tämä on opettajalle ehdottomasti pahin aika sairastaa! Arvosanat pitää olla annettuina tänään keskiyöhön mennessä. Viimeiset kokeet olivat tällä viikolla.

Päivä kerrallaan olen ilmoittanut töihin olevani sairas ja toivonut paranevani seuraavaksi päiväksi. Niin ei ole käynyt. Niinpä sijainen piti maanantain kokeen - ja oli niin kiltti että toi paperit minulle kotiin tarkistettaviksi! Työskentelin uutterasti maanantain ja tiistain: aloitin 5.30, koska en pystynyt tukkoisuudeltani nukkumaan ja lopetin 21.30, kun en enää jaksanut. Seuraus: niska jumittui tietokonetyöskentelystä niin pahasti, etten viime yönä kärsinyt päänsäryn takia nukkua kuin muutaman tunnin. Särkylääkekään ei auttanut kuin hiukan ja lyhyen aikaa.

Nyt ovat kuitenkin jokseenkin kaikki arvosanat annettu, 183 kappaletta. Yläkoulun vuoro on ensi viikolla. Pomo kielsi tekemästä enää töitä, jotta paranisin. Järkevää! En kuitenkaan olisi voinut toimia toisin, koska todistukset on saatava valmiiksi ajoissa.

Monia tapaamisia ja ajanvarauksia olen joutunut siirtämään, mutta niinhän se käy, kun sairastuu. Saa nähdä, kuinka kauan tässä vielä menee.

Sitä aina terveenä ajattelee, että jos sairastuu, niin voi sitten puuhatella rästitöitä tai lueskella kirjoja. Katin kontit. Kun päätä särkee ja röörit ovat umpitukossa, ei kykene tekemään mitään. Ei edes nukkumaan. Aika menee ihan hukkaan. Tai eihän se ihan mennyt, koska korjasin kokeita ja annoin arvosanoja, mutta ehkä tämä tauti sen vuoksi äityikin koko ajan pahemmaksi eikä parantunut normiajassa. Koronatestejä olen tehnyt sunnuntaina ja eilen, mutta ne ovat negatiivisia. Yleensä en ikinä sairastu flunssiin siitepölyaikaan, kun on allergiasuoja limakalvoilla, mutta sekään ei näköjään aina päde.

Tässä sitä nyt sitten istuskellaan ja ihmetellään. Tiedossa on, että seuraavat viikot töissä tulevat olemaan todella hektisiä, kun on hoidettava kaikki ne rästiin jääneet työt, joita ei voi hoitaa netin kautta. On tämä toisaalta ihmeellistä, miten paljon voi tehdä myös etänä. Oppilaiden töiden arviointi ja arvosanojen antaminen ovat todella helppoja verrattuna aikaan ennen nettiä.

Tänä aamuna olen kuunnellut äänikirjaa. Kesken oleva kirja (Ennen lintuja) osoittautui kuitenkin sen verran liikuttavaksi, että se ei ollut nuhalle hyväksi. Niinpä odottelenkin tässä vain kirsikkapuun puhkeamista kukkaan ja ihailen kaunista kevätpäivää akkunan läpi.