Täällä ei ole käynyt moneen päivään ketään muita kuin minä itse. Sehän on hyvä: kaikilla on muuta tekemistä kuin seilata netissä ihmettelemässä kaiken maailman mutinoita. Kesä on nyt kauneimmillaan ja lämpimimmillään. Täällä kaupungissakin tuntuu mukavalta, kun voi istuksia pihalla vähissä vaatteissa ja nauttia lämmöstä.

Radiossa on alkanut juuri Karjalainen heinäkuu -teema. Se keskittyy nostalgiseen menetettyyn Karjalaan. Kiinnostavaa! Odotan innokkaana sen sisältöä ja näkökohtia.  Parhaillaan avauskeskustelussa mietitään Karjala-kysymystä, jossa suomalaisten odotukset ja Venäjän asenne eivät taida vieläkään kohdata. Olisi kyllä enemmän kuin toivottavaa, että suomalaiset saisivat Karjalassa samanlaiset oikeudet kuin venäläisillä Suomessa: oikeuden ostaa tontteja ja rakentaa kesäasuntoja. Käydessäni isien mailla mietin, miten mahtavaa olisikaan, jos voisi isoisän raivaaman pellon laitaan rakentaa oman mökin. Jos alue olisikin vielä Suomea, se saattaisi olla vireää, hyvinvoivaa Sortavalan lähialuetta, josta käsin käytäisiin Sortavalassa töissä.

No, oikeasti ilman Karjalan menetystä ei minuakaan todennäköisesti olisi olemassakaan. Isä olisi jäänyt Karjalaan ja äiti asunut pohjoisemmassa. Karjalaisuus minussa on sekoittunut muihin suomalaisiin ominaisuuksiin. Ennen seuraavaa karjalaisen sukuni sukukokousta olen kuitenkin päättänyt paneutua karjalaisuuden olemukseen ja kirjoittaa puhtaaksi kuulemiani suvun tarinoita. Siinä radion teemakuukausi voi toimia hyvänä innoittajana.   

Ylen aiemmat teemat Punainen heinäkuu ja Jumalainen heinäkuu olivat todella onnistuneita. Osuimme usein kanavalle automatkoilla, ja tulimme kuunnelleeksi monia hyviä teemaohjelmia. Kunpa niin kävisi tänäkin kesänä.