Eilen oli melkoinen pyry. Lunta oli ennestään jo kinoksiksi asti, ja nyt tuli kuulemma kymmenen senttiä lisää. On kaunista, puhdasta ja pehmeää. Armaani on tehnyt lumitöitä joka päivä, ja meidän piha ja kävelytie ovatkin loistokunnossa. Kaduista ei voi sanoa samaa. Meidän katua ei ole aurattu moneen päivään  lainkaan. Siinä näkyvät lehdenjakajan auton renkaanjäljet uponneina syvään lumeen.

Kaupungin keskustassa on ollut eilen kaaos, kun lunta ei ole saatu aurattua ja vietyä pois. Tämänaamuisen lehden mukaan 12 miestä on uurastanut koko eilisen. Kaksitoista! Kuulostaa todella vähältä ajatellen alueen laajuutta ja liikennemääriä. Katson eilen, kun ratikka tuli Mikonkadulle. Minkäänlaisia kiskoja ei ollut näkyvissä. Niin se vain siitä liukui omaa reittiään ja aurasi raiteet näkyviin mennessään.  

Koko keskusta oli loskan vallassa. Kotoa lähtiessäni oli yhdeksän astetta pakkasta, mutta keskikaupungin katuja peitti märkä loska. En tiedä, lauhtuiko sää vai onko siellä vain niin lämmintä muuten. Koko ajan satoi lisää lunta, isoja hiutaleita, ja ihmiset olivat kauppoihin tullessaan lumen peitossa.

Väkeä oli todella paljon, sillä taisi olla vilkkain jouluostospäivä. Kävin itse pääasiassa vaatekaupoissa, kun piti löytää juhla-asu, ja niissä oli onneksi mukavasti tilaa. Akateeminen oli ainoa, jonka ovella tajusin heti, etten mahdu kunnolla sisään. Sen ja Stockan jätin suosiolla väliin. Asia, mikä erityisesti kiinnitti huomiota, oli ystävällinen palvelu kaikkialla! Luulisi, että ruuhkissa ja kiireessä myyjien hermot kiristyisivät, mutta ei suinkaan: moni minua palvellut myyjä näytti siltä kuin rakastaisi työtään ja tekisi sitä ilomielin. Erityisesti jäivät mieleen hymyilevä naismyyjä Tunnelin Anttilassa - hän etsi pyytämäni DVD:n hyllystä, kun en ollut sitä itse löytänyt, miellyttävä keski-ikäinen naismyyjä Aleksin Jokisessa sekä avulias nuori nainen Sokoksen 1. kerroksen kassalla. Kaikilla oli oikea asenne työhönsä. KIITOS!     

Tänään ei tarvitse varsinaisesti lähteä mihinkään. Teen töitä kotona - kahdet kokeet sekä 60 arvosanaa huomiseksi. Toivon ehtiväni myös kävelylle ulos, sillä tästä lumisuudesta on ehdittävä nauttia! Työpäivinä ei ulos pääse valoisan aikaan, joten hangista voi nauttia vain lamppujen valossa. Ehtisinköhän kirjoittaa myös ensimmäiset joulukortit? Kohta on jo myöhäistä. Rannepinne vihoittelee eikä tykkää käsin kirjoittamisesta. Kortit ja kokeet ovat sille tuskallisia. 

Joulu tulee joka vuosi liian nopeasti. Paniikki hiipii mieleen sekä töissä että kotona. Päätän aina, että ensi vuonna aloitan valmistelut, mm. joulukorttien kirjoittamisen, lokakuun alussa, mutta ei sitä vain jotenkin voi. Tähän aikaan vuodesta tarvitsisi muutaman lisätunnin joka vuorokauteen (sen lisäksi että herään liian aikaisin ja saan siksi aamuun lisäaikaa). Vaan ei voi mitään: joulu tuntuu silti aina yhtä mahtavalta, vaikka olisi millainen hässäkkä ollut ennen sitä.