Viileää on vielä, mutta pikku hiljaa voi silti havaita kevään merkkejä luonnossa. Jokakeväinen ihme on valon nopea lisääntyminen. Mahtavaa (paitsi aamuvarhain, kun valoisuus herättää liian aikaisin)! Jaksaa paremmin, kun valoisa aika on pitempi.

Toinen kevään varhainen merkki on ilmassa kuuluva tinttien kevätlaulu. Useinhan se alkaa jo kevättalvella. Tänään tein havaintoja lintujen eri murteista. Meidän pihan lähistöllä säe kuuluu: tittyy tittyy. Vähän kauempana se menee tyyti, tyyti. Naapurikaupunginosassa on vallalla tyyti tyy, tyyti tyy. Niin lauleli tänä aamuna kaksi yksilöä, vilkasliikenteisen kadun molemmin puolin. Katu varmaan jakaa niiden reviirin.

Lumi sulaa vähitellen, ja vaikka välilä pyryttää lisää, suunta on hupenemaan päin. "Uusi lumi vanhan surma", opetti aikanaan äitini. Kävelyteillä on jo hiekkaisia osuuksia jäisten/ vetisten ohessa. Yö- ja päivälämpötiosisa saattaa ola 15 ateen ero: yölä pakkasta -12°C, päivällä lämpimän puolella +3°C.

Mustarastaatkin jo tirskuvat varoituksiaan, ja kahdena torstai-iltana (sattumoisin juuri torstai?) olen jo kuullut niiden kevätlauluakin jo virittelevän, vielä vähän hapuillen kuin harjoitusvaiheessa, mutta kohta varmaan täysillä, kunhan vähän vielä lämpenee.

Kevät on ihanaa aikaa. Toiveikasta, kun kesän ihanuus lähenee mutta on vielä kokonaan edessä päin.