"Tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset..." 

Kevät on edennyt huimaa vauhtia. Tuomien tuoksu on tällä viikolla ollut suorastaan huumaavaa. Satakielet laulavat purojen varsilla. Oman talon edessä kadunvarressa kukkivat metsämansikat. Ensimmäinen raparperipiirakkakin on tehty. 

Kirsikkapuumme hohtaa valkoisena. Toivottavasti löytyy pörriäisiä pölyttämään, vaikka sää muuttui koleaksi ja sateiseksi.Pihlajassa ja rhodossa on myös jo nuput, ja metsissä kielot valmistautuvat kukkimaan.

Erikoisin kesäilmiö on hassu kimalainen, joka on muuttanut meidän terassin alle. Se ilmaantuu useita kertoja päivässä lasitetun terassin sisälle pörisemään. Useimmiten päästämme sen ulos, mutta jos emme, niin se menee omin avuin jostakin pikku kolosta. Omituisin on sen reitti sisään: se työmii talon alta pientä tuuletuskanavaa pitkin ja ilmaantuu sitten lattianraosta ilmatilaan. Se on niin iso ja pörheä, että on ihmeellistä, että se mahtuu niin pienistä koloista. On myös vaikea ymmärtää, miksi se kulkee reittiään jopa monta kertaa tunnissa. Rakentaakohan se pesää? Silloin olisi yläkerran yllä oravaperhe ja alakerran alla kimalaiset. Nyt sään koleuduttua kimalainen on tainnut jäädä johonkin loikoilemaan, vaikka toivoisimme sen ahkeroivan kirsikkapuussa.

Alkukesän herkkä vihreys ja sateen jälkeinen ihana tuoksu keventävät mieltä, vaikka kuinka olisi kiire ja rankkaa.