Pihatumpelon ikkunan takana hohtavat syksyn värit vielä jonkin aikaa. Sato on korjattu pikku kasvimaalta, lehtiä poistettu nurmikolta (Armaani sen teki inhokillani eli lehtipuhaltimella eilen illan pimeydessä, voih), kesäkukanraadoista suurin osa toimitettu kompostiin. Kukkapenkille pitäisi varmaan tehdä jotakin, mutta en todellakaan tiedä, mitä. Annetaanko lehtien ja varsien lakastua paikoilleen vai pitääkö niitä leikata pois? Entä siemenet varsien päissä? Ruusuja piti muistaaksei jotenkin suojata. Viime talvena kasattiin lunta päälle ja hyvin säilyivät.

Sato ei ollut suuren suuri. Omenoita tuli hyvin syötäväksi ja jonkin verran soseeksi asti. Osassa omenista oli jokin tauti (muumio?), joka mädätti hedelmät puuhun. Kolme komeaa kesäkurpitsaa ehti valmistua, loput jäivät kesken ja mätänivät. Liian sateista ja kylmää niille  kenties.Tillit eivät kasvaneet, vaikka kylvin kahteen otteeseen. Porkkanoita tuli kymmenkunta mutta pieniä. Retiisit jäivät maahan ja kasvattivat valtaisat varret ja isot siemenkodat. Laitoin ne lopulta  kompostiin. Perunat onnistuvat aina parhaiten. Maa-artisokat ovat vielä maassa komeana rivistönä, samoin muutama kehäkukka kasvimaan laidalla. Tomaatteja tuli joitakin, mutta useimmat niistä halkesivat juuri ennen kypsymistä. Basilikat maistuivat ilmeisesti lehtokotiloille. Jostakin on kasvimaan koristukseksi ilmaantunut valtava määrä orvokkeja. Hyvitykseksi siitä,että varsinaista satoa tuli niin vähän? Kauniin värisiä ovat kyllä.

Mitä ensi kesänä? Kesäkurpitsoita enemmän, ei siemenestä vaan taimina kasvimaahan. Perunaa totta kai. Muusta en sitten tiedäkään. Ehkä yrttejä ruukkkuihin. 

Eläimistö on jokseenkin ennallaan. Rusakkoystävämme Rusis käy pihalla usein. Eilen se veteli kahdet päivänokoset, ensin autokatoksen nurkalla ja sitten patiolla siten, että pää oli liljanvarsien alla. "Päänsä pistää piiloon / luulee ettei nää / susihukka pientä / hännäntypykkää" lauloimme pienenä. Juuri niin se näköjään toimii. 

Rusiksella on pieni kaveri, citykani, jota kohtaan tunteeni eivät ole yhtä lämpimät. Se nimittäin syö kaikkea mahdollista ja lisääntyy hurjasti. Niitä ei tarvittaisi näillä nurkilla. Rusakot sen sijaan ovat kohteliaita ja syövät pääasiassa apilaa, omenapudokkaita ja niille jätettyjä leikattuja oksia. Välillä kaverukset leikkivät yhdessä, välillä ne liikkkuvat yksin. Tänään pihalla on ollut vain kani. Sille kelpasivat varta vasten maahan jätetyt omenat. 

Lintujakin on tänään lennellyt: mustarastaspariskunta, joka pesii lähistöllä ja jää myös talveksi, talitinttejä sekä sinitiainen, joka näytti syövän kukkien siemeniä.  Kovin hiljaista on kevääseen ja kesään verrattuna. Lehtien kahina taitaa olla ainoa luontoääni.

Aikansa kutakin. Kohta viileät tuulet puhaltavat, sateet muuttuvat rännäksi ja toivottavasti pian lumeksi, on levon aika. Sitten luontokin taas jaksaa kevätauringon myötä ponnistaa kohti uutta kevättä.